16 tammikuuta 2024

Antonia Pozzi: Runoja iltahämärästä!

Antonia Pozzi

Runoja iltahämärässt

Suomentanut ja toimittanut Lauri Kaila

Oppian, 2023

147 s.

Ilmaisu iltahämärän runous (poesia crepuscolare) viittaa vuonna 1910 Giuseppe Antonio Borgesen käyttämään ilmaisuun, jolla tarkoitetaan "verkkaista ja mutaista alakuloa, kun ei ole mitään sanottavaa eikä mitään tekemistä". Iltahämärä viittasi myös italiankielisen lyriikan hstioriaan, joka voitiin jakaa vuorokauden vaiheisiin (aamu, keskipäivä jne). Iltahämärän runoudella luokiteltiin samaan aikaan ja samankaltaiseen tyyliin runoilevia kirjailijoita. (Lauri Kailan esipuheesta referoiden).

Kaila vertaa Antonia Pozzia (1912 -1938) Suomen Saima Harmajaan (1913 - 1937). Molemmat olivat Kailan mukaan varakkaista perheistä ja kuolivat nuorina. Kailan mukaan molempien runoutta leimaa apeus ja verkkaisuus, mutta myös maalauksellisuus. Niin Pozziin kuin Harmajaan liittyy vahvasti suru. 

Runoja iltahämärästä on tosiaankin hieman alaviritteinen kokoelma. Runoissa on paljon tunnetta. Kaipausta, pettymystä, surua. Runoissa toistuu kellojen kumina, tähtien tuike ja valon ja varjon kuviot. Suomalainen laitos on kiintoisa kaksikielisyydessään, runot esiintyy sekä suomennettuina että alkuperäiskielellä italiaksi. Yritinkin hieman katsoa, kuinka hyvin oppisin italiaa näiden runojen kautta ja kyllä, jotkin sanat olivat selkeitä, en kuitenkaan usko, että runot olisi sanatarkkoja käännöksiä kaikilta osin. Jännä oli myös huomata suomenkielen ja italiankielen "samankaltaisuus", ei merkitykseltään, vaan kirjoitusasultaan.  Mainittakoon vaikka kokoelman aloitusruno, joka suomeksi on Salamat ja italiaksi Lampi.

Mitä olisin itse kokoelmalta toivonut on runojen julkaisujärjestys. Joissakin runoissa on paikka ja vuosiluku, joka viitannee runon syntyajankohtaan. Minusta olisi ollut mielenkiintoista tutkia, kuinka ajankohta on vaikuttanut runoihin ja millainen kronologia runoista olisi muodostunut. Nyt runot ovat ajankohdiltaan sekaisin enkä oikein tiedä, miksi järjestys on se, mikä se on.

"Mutta tule: kävelkäämme: edes tuntematon ei pelota minua, jos olen lähelläsi. Teet minusta hyvän ja valkoisen kuin lapsi joka lausuu rukouksensa ja nukahtaa."

Ma vieni: camminiamo: anche l'ignoto non mi spaventa, se ti son vicina. Tu mi fai buona e blanca come un bimbo che dice le preghiere e s'addormenta. (ote runosta Rauha (Pace) , omistettu A.M.C:lle. Carnisio, 3 heinäkuuta, 1929).

Ja kirjablogissa kun ollaan, niin mikäs olisi sen parempi esittelyruno kuin tämä

 Laulunen:

 Kukin ostaa oman surunsa mistä tahtoo - / vaikka koruttomasta mustasta puodista / pölyisten kirjojen keskeltä / joissa on poistomyynti puoleen hintaan - /hyödyttömiä kirjoja - / kaikki KREIKKALAISET TRAGEDIAT - / mutta jos et osaa enää kreikkaa - /osaatko kertoa minulle miksi ostit ne? / hyödyttömiä kirjoja - / RUNOJA LAPSILLE - / värikkäine / hahmoineen - / mutta jos ei ole / lapsia / sinulla / osaatko kertoa minulle miksi ostit ne? /Jos et enää koskaan saa lapsia / osaatko kertoa kenen vuoksi / tuhlasit rahasi tällä tavalla? / Kukin ostaa oman surunsa mistä tahtoo - miten tahtoo - / myös / täällä -

Milano, 12. toukokuuta 1933

Pozzin runoista välittyy rakkaus, menetetty, kadotettu kenties. Runoissa on monipuolisia kielikuvia, kuten:  hapan rakastuneen kaiho, koirien surullinen sielu, auringon siunaamat kädet.  

Pidin myös tästä säkeestä, joka sellaisenaan on kuin mietelause: uupuneesta sielusta unelmat tippuvat kuin lehdet repale kerrallaan. Dall'anima sfinita i sogni come fogliame cadono a lembo a lembo.

Runoissa välittyy suurimmaksi osaksi rakkauden eri puolet, mutta muutamissa runoissa käsitellään myös hengellisiä ulottuvuuksia. Koska aihe on itselleni tärkeä, en voi olla laittamatta tähän näitä säkeitä:  

Herra Jumala, muualla kuin Sinussa ei ole pelastusta, tiedän sen.

Signore Iddio, fuori di Te non c'é salvezza, lo so.


 Suosittelen tutustumaan!

---

Pieni Helmet 2024 kohta 18. Kirjalla ei ole päähenkilöä, Antonia Pozzi: Runoja iltahämärästä

Seinäjoen kaupunginkirjaston lukuhaaste tunteet: kohta 21: Suru  

2 kommenttia:

  1. "Uupuneesta sielusta unelmat tippuvat kuin lehdet repale kerrallaan" Sanoisin, että jo tuon yksittäisen säkeen vuoksi kokoelman olemassaolo on oikeutettu. Upeaa kerta kaikkiaan!

    VastaaPoista

Älä roskaa!