06 tammikuuta 2024

Hieman viime vuoden lukukokemuksista!

Lasisipulissa blogisti kartoitti hienosti viime vuoden lukukokemuksiaan ja innostuin seuraaman hänen esimerkkiään hieman varioiden. Omat lempigenreni on vanhempi lasten- ja nuortenkirjallisuus (erityisesti tyttökirjat), intiaani- ja lännenkirjallisuus sekä historialliset romaanit.

Vuoden Hienoin/Kehnoin ja siltä väliltä -listaus

Paras lukukokemus: Florence Montgomery: Väärinymmärrety 

Kehnoin lukukokemus, jos ei ota lukuun niitä keskenjääneitä ja luettuja, mutta ei postattuja teoksia: Taras Sevtsenko: Ukraina, koska proosarunojen maailmaan oli niin vaikea päästä.

Paras uutuuskirja (2023 ilmestynyt): Kristin Harmelin Unohdettujen nimien kirja ja Jesper Bugge Kold ja Mich Vraa: Tyttö valkoisesta laivasta joista molemmista pidin paljon. Kumpi näistä oli parempi on vaikea sanoa. Kummassakin oli ansionsa ja puutteensa. Ehkä kuitenkin tuo Harmelin teos menee ensimmäiseksi, mutta pakko minun on mainita tuo toinenkin.

Paras lasten- ja nuortenkirja (tyttökirjat mukaan lukien) Margrit Hauser: Erika

Paras aikuisten romaani (koti- ja ulkomaisista)  Roy Jacobsen: Näkymättömät

Paras uusintaluku: Kerstin Johanssen i backe: Näkymätön Elina

Paras klassikko: Anne Frankin päiväkirja

Harvinaisin käännös: Hedin Bru: Vieremä

Harvinaisin aiheeltaan: Ritva Elina Pylväs: Aunuksen pääskyset

Huonoin suomennos: Mollie Faustman: Raijan ensimmäinen paikka

Pahin pettymys: Jack Cavanaughin Liekkien läpi -trilogia

Viattomin: Yukio Mishima: Aaltojen pauhu 

Värisyttävin lukukokemus: Friedebert Tuglas: Pikku Illimar 

Yllättävin (En odottanut suuria) Kazuo Ishiguro: Klara ja aurinko


Vuoden kauneimmat kotimaiset kirjankannet


 
 
 
 
Vuoden kauneimmat ulkomaisten kirjojen kannet: 


   
 
Mikä sinusta on kaunein kansi? Tekisikö mielesi lukea teos, tai oletko kenties jo ehtinyt lukea?  Kerro ajatuksesi, kuulisin sen mielelläni.

4 kommenttia:

  1. Klara ja auringon oon iteki lukenu. Oli ihan ok. Tuo Seljan tytöt mulla jäi kesken, ku koitin uudelleen lukea. Ei vaan lähteny.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus käy niin ja se on harmillista. Lukeminen vaatii vähän samaa kuin nauttisi esim. jäätelöstä, jonka maun muistaa taivaalliseksi, mutta sitten, jonain toisena hetkenä se ei enää maistukaan samalta.

      Poista
  2. Mäen ja Kinnusen kannet ovat upeita. Molemmat olen lukenut. t. Mai / Kirjasähkökäyrä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäen teoksessa kannet ovat todella persoonalliset ja herättivät ainakin minussa kiinnostuksen. Tässä teoksessa oli panostettu myös kansien sisäpuoleen, mikä on hienoa.

      Poista