Jussi Talvi: Kesakko-Timo!

Jussi Talvi

Kesakko.-Timo

Otava, 1951

107 + 1 s.

Kuvittanut P.O. Nyström

Aloitus: Kaikki alkoi omenasta. 

Ja omenaan varsinainen tarina päättyykin. Tarinan pääosassa on Timo. Ikää ei mainita, mutta olettaisin hänet +/- 10-vuotiaaksi. Timon paras kaveri on Impo. Kun Timo saa tukkapöllyä mummilta, koska on varastanut omenan, kutsuu Impo hänet katsomaan kirkon katolla "tinassa" olevaa Perälän ukkoa, joka ihan kohta kyllä tippuu sieltä. Kun Perälän ukko ei kuitenkaan tipahda, ainakaan sillä tavalla, kuin on uumoiltu, lähtevät pojat pois surkutellen sitä, ettei täällä tapahdu koskaan mitään. Ja silloin tiellä syöksyy hurjaa vauhtia ajava auto päin puhelinpylvästä ja syttyy palamaan. Timo löytää autosta ulos lentäneen lennätinavaimen ja korjaa sen hoteisiinsa. Ja siitä alkaa hurja seikkailu, joka vie pojat asesalakuljettajien tielle. 

Pojat ovat oikeita lurjuksia. Käyvät omenavarkaissa Perälän puutarhassa ja saavat suolapyssystä. Impo on myös varastanut karamelleja isänsä putiikista. Pojat ovat kavereita, mutta se ei estä Timoa "toverilliselta kiristämiseltä" Impoa kohtaan, joka on menettänyt kaikki omenansa, koska on suolapyssyn pamahduksen seurauksena kastellut housunsa ja vannottaa toista, että tämä ei kertoisi asiasta kenellekään.

Kerronta on omintakeista, lapsenomaista, mutta humoristisen otteen takana on vakavia aiheita, joita Timokin ajattelemattomuuksiensa jälkeen joutuu miettimään. Vaikka aika ja tavat ovat olleet erilaiset (kuten lasten fyysinen kurittaminen) niin seikkailu on seikkailu tänäkin päivänä ja lapsen uteliaisuus voi johtaa vaarallisiin tekoihin.

Yö lepäsi kuolemanraskaana ja - äänettömänä ympärillä. Tämä äänettömyys erilaisin painotuksin on kerronnallisesti toistuva. Siinä on jännitystä ja uhkaa. Kerronnassa on puhekielisyyttä ja murretta.

"Hällyyttäkää, hällyyttäkää palokunta! huusi joku mies. - Ei se kannata, kimitti eräs vanha muija, - se on auttamassa sitä Perälän ukkoa alas kirkon katolta. Sen häätyi mennä sinne."

Miljöö on Raahen satamakaupunki ja ajankohta Raahen 300-vuotisjuhla. Etsiessäni tietoa siitä, milloin Raahe täytti 300 vuotta päädyin vuoteen 1949. 

Niin kuin kaikki tuollaiset meren rannalle rakennetut pienet kaupungit Raahekin oli ennen kaikkea muuta satamakaupunki. Joskus aikoja sitten uljaat fregatit ja komeat kuunarit olivat purjehtineet maailmalta Raaheen ja Raahesta maailmalle vieden lastinaan tervaa ja puuta ja paljon muuta, mitä tuollainen kaupunki laajoine takamaineen saattoi myydä. Vanhat merimiessuvut antoivat kaupungille oman leimansa yhä vielä, vaikka uljaiden merimiesten ja purjehtijain aika oli jo ohitse ja niiden mukana menneisyyteen siirtyneinä myös Raahen kukoistus merikaupunkina. Mutta yhä vielä Raahen asukkaat, paljasjalkaiset raahelaiset, elivät suolan- ja purjeidentuoksussa ja yhä vielä jokainen raahelaispoika halusi kauas ja koarkealle.

Raahelaisista paikannimistä mainitaan ainakin Katinhännän kaupunginosa ja Lapaluoto.

Tämä oli iha metka poikakirja. Kuuluu sarjaan Poikien seikkailukirjasto. Ostin tämän teoksen viime syksynä Kirjamessuilla ja maksoin tästä turhan paljon. Hinnan alle on laitettu merkintä harvinainen, mutta en tiedä kuinka harvinainen teos tämä lopulta on. Etulehdellä on myös liimattuna ruusuinen onnittelukortti, jossa Esko esittää onnittelunsa Tapanille tammikuussa -53. 

Erityismaininta tälle kuvaavalle ilmaisulle:

Uteliaisuus kutitti häntä kuin tuhat muurahaista olisi kävellyt pitkin selkärankaa.

--.

Pieni Helmet 2024 -lukuhaaste kohta 2. Kirjassa tehdään taikoja. Pojat näkevät vieraan mustan kissan jolloin sylkäisevät sekä tekevät solmun nenäliinaan.  

Seinäjoten kaupunginkirjaston lukuhaaste 2024 Tunteet, kohta 27. vastuuntuntoisuus tai vastuullisuus. Tämän tunteen kanssa Timo-poika kesakkoineen joutuu hurjan seikkailunsa jälkeen.