Seikkailujen Linna
WSOY, 1969
Alkuperäisteos: The castle of adventure
Suomentanut: Laila Järvinen
Kuvittanut: Stuart Tresilian
263 s.
Olen lukenut kirjan edellisen kerran kolmetoista vuotta sitten ja kirjoitin siitä silloin näin. Koska aiempi kuvaukseni on selkeä ja kertoo olennaisen, en nyt lähde toistamaan aiemmin kertomaani, kerronpa vain muutamasta yksityiskohdasta, joihin tällä kerralla kiinnitin huomiota.
Suomennos:
"Lapset tepastelivat poikki suuren pihan". Hmm. Tepastella sana kuulostaa hieman oudolta muun sanaston lomassa. Siinä on vivahdus jotain ... ei niin vakavaa. Olisi mielenkiintoista tietää, mikä se alkuperäissana on, nähdä kävelytyyli, kun kävellään, tai astellaan tai loikitaan tai – tepastella.
"Ei", sanoi Mrs. Mannering ... Hmm! Miksi on jätetty englanninkielinen termi? Miksi ei kerrota, että rouva Mannering sanoi?!
""Hän oli huolissaan filmirullistaan, vaikka ne olivatkin huolellisesti kääritty öljytakkiin." Hmm. Jack on ryömimässä ahtaassa tunnelissa, jonka virtaava vesi on syövyttänyt. Tilaa ei pahemmin ole. Öljytakkikäärö rintataskussa tai puseron alla tuntuu vähän liian massiiviselta. Tässäkin olisi kiva tietää, miten asia on ilmaistu alkuperäistekstissä.
Jotain, mistä piti ottaa selvää:"Huoneessa oli suuri seinäkaappi, ja kun lapset uteliaina aukaisivat sen oven, he näkivät siellä vanhaa kiinalaista posliinia ja hopeaesineitä – vaikka nyt olivat niin ruostuneita ..." Ruostuuko posliini? Tätä minun täytyi jäädä ihan miettimään, sillä minusta posliini ei ruostu. Tästä täytyi ihan ottaa selvää ja niinpä sitä taas tuli pieni tiedonjyvänenkin hankittua.
"Sytyttäkää valo, kuului Kikin ääni, jostakin pimeästä käytävästä. "Sytyttäkää valo." Lapset nauroivat. Oli kummallista, miten Kiki joksus puhui aivan kuin järjellisiä lauseita."
Stuart Tresillianin mustavalkoinen kuvitus tuo tarinaan oman mukavan lisäsäväyksen. Erityisesti tämä Kiki-papukaijan kohtaaminen maakotkan kanssa sävähdytti voimallaan ja tunnelmallaan.
Kiki onkin tarinan persoonallisuuksia, jonka myötä kerronnassa riittää paitsi vauhtia ja jännittävyyttä, niin myös ripaus huumoria. Toisaalta Kikin tempausten myötä kirjailija "kaivaa maata roistojen jalkojen alta", saaden heidät näyttämään tyhmemmiltä, kuin mitä he ovatkaan. Toisaalta en tiedä, mitä itse ajattelisin, jos äkkiä kuulisin tyhjässä tilassa veturinpillejä, kissannaukumisia ja koiranhaukuntaa. Menisikö minultakin tolkku pois.
Rohkeudesta:
"En tunne itseäni ollenkaan rohkeaksi, mutta luultavasti ihminen silloin on todella rohkea, kun hän tekee jotain huolimatta siitä, että pelkää".
Niinpä, mutta ei sitä silti pidän olla tyhmänrohkea. Jos Jack olisi poistunut linnasta heti, kun huomasi, että siellä tapahtuu jotain outoa ja kertonut kaiken rouva Manneringille, olisi kaikki varmasti selvinnyt nopeammin. Toisaalta seikkailua ei olisi ollut, eikä sitä myöten tarinaakaan.
Ihan metkoja vielä näin vanhempanakin nämä tarinat kyllä ovat. Aika ajoin näiden pariin palailee ihan lystikseen.
---
Pieni Helmet 2026 -lukuhaaste kohta 16: Kirjan kannessa tai nimessä on linna
---
Muualla mainittua:
Hemulin kirjahylly: Hemuli on jo lapsena ihaillut rohkeutta ja neuvokkuutta, joka tarinan lapsissa ilmenee
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti