lauantai 13. heinäkuuta 2019

Kirjanselkämysruno!


Huuto mustelmilla:
Niin mieletön ikävä - vapauteen!
Surunlapseni.
Etäällä koittaa kevät,
aurinko sulattaa jään.

Kirjabloggaukseni historiassa on mieleeni jäänyt bloggaus kirjanselkämysrunoudesta, jonka idean löysin Lumiomenan sivuilta. Vanhan  blogini kuvat ovat osin hävinneet, koska sanoin irti yhden hostauspalvelun ja siinä yhteydessä katosi myös kuvat vanhoista kirjanselkämysrunoistani. Tässä taannoin sitten etsin tiedostoistani, josko löytäisin nuo kuvat ja löytyihän ne, joten saatoin korjata postaukseni. Nostalgian merkeissä ja kirjanhyllyjeni sisällön muututtua sitten noiden aikojen, kokeilin, vieläkö minulta syntyisi jotain ja tämän sain aikaan.

Aiemman blogin kirjanselkämysrunot:
Kirjansekämysrunoutta 1.
Kirjanselkämysrunoutta 2.

2 kommenttia:

  1. Teitpä hienon runon! Nämä kirjanselkämysrunot ovat kyllä hauskoja; kun seurasin bookstagram-tilejä kirjablogini instagram-tilin kautta, näin siellä usein näitä runoja. Pitäisi joskus kokeilla itsekin!

    Tuo Aurinko sulattaa jään on minulla vieläkin lukematta. Jäätymispisteen lukemisesta on jo yli puoli vuotta, joten pian unohdan jo tarinan henkilötkin. Hirveän harvoin vain uskaltaudun minkään noin paksun kirjan pariin...

    VastaaPoista

Jättäessäsi kommentin olet tietoinen, että antamasi tiedot jäävät blogin kommentteihin, ellei minulla ole syystä tai toisesta syytä poistaa kommenttia. Sinulla on oikeus pyytää kommenttisi poistoa jos et itse voi sitä tehdä. Tällöin sinun tulee antaa yksilöity tieto poistettavaksi pyydetystä kommentista. Tämän blogin pitäjä ei pidä sähköpostilistoja eikä keräile tietoja ihmisten yksityiselämästä. Pyydettyjä sähköpostiosoitteita käytetään vain niihin tarkoituksiin, joita varten niitä on pyydetty.