04 joulukuuta 2015

Judith Pella & Michael Phillips: Kruunu ja Valtikka!


Judith Pella & Michael Phillips
Kruunu ja Valtikka!
Aikamedia, 2007
400 s.
Alkuteos: The Crown and the crusible
Suomentanut Eeva Saarimaa



Kauan on kärsitty vilua ja nälkää, Balkanin vuorilla taistellessa... Tämä kouluajoilta tutuksi tullut laulu alkoi soida mielessäni lukiessani Judith Pellann yhdessä Michael Philipsin kanssa kirjoittamaa kirjaa Kruunu ja Valtikka. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Venäjälle, jonka historiaan ja syntyvaiheisiin kaivaudutaan alun prologissa. Varsinainen tarina alkaa vuodesta  1876, kaikki ennen sitä kirjoitettu on vain johdantoa. Kirjan päähenkilö on nuori Anna Burenin joka lähetetään ruhtinas Viktor Fedortsenkon perheeseen palvelijaksi. Oltuaan ensin keittiöapulaisena hän saa paikan Viktorin tyttären Katarinan seuraneitinä. 

Luin Kruunu ja Valtikka -teoksen osana Idän pikajunahaastetta ja saavutin tällä pääteaseman Istanbulin, joka tässä kirjassa kulkee vielä Konstantinnopolin nimellä. Historiallinen viitekehys tässä kirjassa on Turkin sota, johon tuo aloituslauseessani mainittu laulukin liittyy. 

Viktor mietti edelleen, miten hänen oma hyvinvointinsa voisi kärsiä siitä, jos hän myöntäisi olevansa samaa mieltä ystävänsä kanssa. Hänen pitäisi varoa, mitä puhui julkisesti. - Uskotteko siis, että meidät on kutsutt tänne Balkanin kriisin vuoksi?
-Mistä muusta voisi olla kyse? Konstantinopolin diplomaattikonferenssi on ollut käynnissä jo jonkin aikaa. Seillä on varmaan tehty jonkinlaisia päätöksiä. Jos kreivi Ignatjev saa tahtonsa läpi, se tietää sotaa.
Aikaisemmin samasa kuussa kuuden Euroopan suurvallan edustajat olivat kirjaimellisesti menneet asian ytimeen. He matkustivat Konstantinopoliin keskustelemaan Turkin tilanteesta. uVaikka Ottomaanien valtakunta olikin suurimman osan 1800-lukua ollut lopetettavien listalla, se kieltäytyi hyväksymästä kohtaloaan. Sen kukistaminen ja sitä seuraava aluejako oli ollut Aleksanterin isän mielessä runsaan neljännesvuosisadan, mikä oli houkutellut hänet kohtalokkaaseen yritykseen Krimillä. Parikymmentä vuotta oli kulunut, eikä turkkilaiskysymystä, Venäjän ikuista harmin aihetta ollut vieläkään ratkaistu.

Kruunu ja Valtikka on yllättävän ajankohtainen kirja. Mistä muusta uutiset puhuvatkaan kuin Turkista ja Venäjän ja Euroopan tilanteesta. Hyvin samoista kysymyksistä siis, kuin Tsaari Aleksanteri II aikoina.

Kruunu ja Valtikka on ensimmäinen osa seitsenosaista kirjasarjaa, jossa valotetaan kaunokirjallisin keinoin Venäjän vallankumouksen syitä ja seurauksia Burenin ja Fedortsenko -sukujen kautta. Paitsi historiallista näkökulmaa kirja sisältää hengellisen aspektin. Mielelläni lukisin myös loputkin teossarjan osat, sen verran mielenkiintoinen tämä aloitusosa on. Romantiikkaa ja juonittelua on uskoakseni luvassa tulevissa osissa.

Kerronnasta sen verran, että se on suht sujuvaa, historiallisiin yksityiskohtiin on paneuduttu, uskoisin näin. Kuitenkin hämmennyin kun esiin ilmestyi Tsaari Aleksanteri II veli Nikolai Nikolajevits. Enkö ollut lukenut jotain siitä, että henkilöstä itsestään olisi pitänyt tulla tsaaria, vaan hänestä tuli tsaari, koska hänen veljensä Nikolai oli kuollut?  Kuka tsaari se oli? Ilmeisesti minun tarvitsisi lukea tämä teos  uudelleen löytääkseni tuon hämmennyksen alkusyyn. Onko kertoja kaikkitietävä kertoja ilman ajallista yhteyttä vai vilahteleeko kertojana välillä historioitsija - sitä jään pohtimaan.

Annan ja Katerinan ja heihin liittyvien hahmojen kuljettaminen tarinalliseseti kulkee sujuvasti ajassa eteenpäin, mutta historiallisten tapahtumien ja keisariperheen vaiheissa olen huomaavinani  tätä ajallisessa kolmiossa (menneisyys-nykyhetki-tulevaisuus) kulkemista. 

Palvelustyttö Anna Burenin on harras kirjallisuuden ystävä. Samoin Katarinan veli Sergei Fedortsenko. Kruunussa ja Valtikassa on viittauksia joihinkin runoilijoihin ja Puskinin satuihin. On mielenkiintoista, että satu Lumikista kulkee  tässä teoksessa Puskinin satuna nimellä Tsaarin tyttären kuolema ja seitsemän urhoa.


2 kommenttia:

  1. Aikaa sitten luin koko sarjan englanniksi, ja se oli kyllä mielenkiintoinen ja mukaansa tempaava. Muutaman kerran minua häiritsi pienet epätarkkuudet faktoissa. Esim. jossain osassa kielot kukkivat Pietarin seudulla maaliskuussa, enkä oikein usko sen olleen mahdollista. Tai ihmiset istuivat kirkossa penkeillä, ortodoksikirkossa sekään ei liene ollut mahdollista. Mutta nämä oli helppo ohittaa ja vain nauttia tarinasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On varmasti aika vaikea kirjoittaa kirjasarjaa, jossa kaikki yksityiskohdat olisivat täysin kohdillaan, vaikka tätä tietysti lukijana toivoisi. Mainintasi kieloista herätti minussa jonkin muiston, että olisin samanlaista kohtaa tässä kirjassa hieman ihmetellyt.

      Poista

Älä roskaa!