Tänään 10. lokakuuta on Aleksis Kiven päivä. Oma suhteeni Aleksis Kiven tuotantoon on hieman kahtalainen. En ole vieläkään lukenut hänen Seitsemää Veljeestä (mitä nyt ehkä pätkiä kouluaikaan). Se ei oikein ole innostanut, mihin lienee syynä Aleksin värikäs kielenkäyttö. Toisaalta, olen tykästynyt hänen runoihinsa, jotka löysin iltalukioaikana. Olen lukenut myös Aleksi Kiven Lea-näytelmän, joka pohjautuu Raamatun kertomukseen Sakkeuksesta. Näytelmässä on kyse myös rakkaudesta ja rahasta. Kuinkahan on, voikohan niitä yhdistää?
Pidän paljon Aleksis Kiven runojen soinnukkuudesta. Suomen kieli ja kirjallisuus saa olla paljosta kiitollinen hänelle, vaikka aikalaisensa eivät aina oikein häntä ymmärtäneet eivätkä arvostaneet.
Onnelliset
Jo valkenee kaukainen ranta
ja koillisest' aurinko nousee
ja auteret kiierhtii pois,
kun pohjolan palkeet käyvät.
Kun mennyt on yö,
kun kimmeltää kesäinen aamu
ja linnut nee laulelee.
Mä kiireelle korkean vuoren
nyt tuulessa raikkahass' astun,
mun toivoni aamuisen koin,
mun kultani kohtaan siellä.
Kun mennyt on yö,
kun kimmeltää kesäinen aamu
ja linnut ne laulelee.
Täss' impeni kanssa mä seison,
ja kiharat tuulessa liehuu,
ja laaksojen hyminä soi
kuin iäisen lemmen ääni.
Kun mennyt on yö,
kun kimmeltää kesäinen aamu
ja linnut ne laulelee.
- Aleksis Kivi.
Oskar Merikanto on säveltänyt tämän runon yhdeksi kauneimmista suomalaisista lauluista´. Sen, että sanat on Aleksis Kiven sain tietää vasta äskettäin, kun tutkin erästä vanhaa laulukirjaa askartelujani ajatellen.
Ei hän ehtinyt eläissään arvostusta saada.
VastaaPoistaTuo laulu oli mammani suosikki kaikista ja juhlissa se hänelle aina esitettiinkin.
<3
Kiven runojen kauneus on kyllä vertaansa vailla, on surullista, että hän sai niin ankarat arvostelut aikanaan.
PoistaAleksis Kiven kieli on tosiaan omaleimaista, siinä on aivan erityinen tunnelma ja sointi. Ja suomen kieli ja kirjallisuus ovat Kivelle tosiaan paljon velkaa.
VastaaPoistaKaunis runo on tuo Onnelliset.
Kaunis runo ja kaunis sävel, joka vahvistaa tunnelman.
Poista