Hellevi Salminen: Käppyrä!

Hellevi Salminen

Käppyrä

Otava, 1991

Kirjan päähenkilö on Sara Pohjanmaalta. Kaupunkia ei mainita, mutta kerronnasta sen voi päätellä olevan Kauhava tai jossain siinä lähellä oleva paikka. Saran isä on luterilainen, äiti karjalan evakko. Saran isoäiti (isän äiti) on muuttanut pois kotitalosta Helsinkiin. Lisäksi kerronnassa tulee tärkeiksi Saran tädit Rakel ja Soja, joista toinen pitää kauneushoitolaa, toinen kampaamoa. Saralla on koira: Herra Pulkkinen, mutta ei juurikaan ystäviä. 

"Entä minä itse? Minä sisältä semmoinen käppyrä, joka olisi pitänyt avata. Mutta siellä ihan syvällä oli se, mitä en uskaltanut kunnolla kohdata - niin mä ajattelin ja käperryin entistä tiiviimmin itseni ympärille."

Sara on koulukiusattu, yksin  koulun seinustalla  nyhjöttäjä. Kunnes kouluun tulee uusi oppilas - lempinimeltään Tonkka. Tonkka on punatukkainen, joka ei mykisty, vaikka saakin kuulla olemuksestaan piikittelyä. Tonkkasta tulee  Saran kaveri.

"Ja siinä Tonkka nojaili vaatenaulakkoon. Sillä oli komea nappanahkainen pusakka ja kaulaansa se oli kietaissut suuren huivin. Mä vedin hitaasti toppiksen niskaani, vetoketjun kanssa oli aina ongelmia, ja sitten mä otin laukkuni ja lähdin. Tonkka sanoi mun selälle:  - Älä ny tolleen haihdu, kun mä oon sua jääny venaamaan..."

Olennainen osa kirjan tarinaa on rippikoulu, johon Saran pitäisi kesällä mennä. Sara on vanhempien päätöksell ä kasvatettu luterilaiseksi, mutta äidin ja tätien ortodoksisuus vetää puoleensa. Ortodoksisuuden kuvaus olikin se sysäys, joka sai minut ostamaan tämän kirjan kirpparilta. Toki kirjassa on myös muita teemoja, kuten ystävyys, pelot - kuolema. Saran täti Rakel sairastuu syöpään. Myös tuo kahden kulttuurin (luterilaisuus - ortodoksisuus / pohjalaisuus - karjalaisuus) on vahvasti kuvattu. Mitä se oli sodan jälkeen, kun karjalaiset joutuivat jättämään omat kotinsa ja asettumaan vieraisiin oloihin.

Hellevi Salmista en muista aiemmin lukeneeni, Tämä oli kuitenkin ihan elämänmakuisesti kerrottu. Ehkä kirjailijan muihinkin teoksiin voisi tutustua.

----

Pieni Helmet 2019 -lukuhaaste kohta 5: Kotimainen lasten- ja nuortenkirja

Anna Kasurinen: Se olikin sotasyksy!

Anna Kasurinen

Se olikin sotasyksy

Otava, 1940

92 s.

Kansi: Martta Wendelin

Alkulause: Marjatta aukaisi silmänsä ja kohtasi syksyn kirkkaan  auringon joka loisti ikkunasta ja puutarhan puiden oksilla ikkunan ulkopuolella.

Lopetus: Odotettu syksy loppui ja uusi vuosi alkaisi hetken kuluttua. Sen, mitä se toisi tullessaan, tahtoi Marjatta kasvaa vastaanottamaan.

Se olikin sotasyksy kertoo Marjatasta, joka on aloittamassa abiturienttivuottaan. Opiskelut kuitenkin keskeytyy, kun tulee ilmoitus kertausharjoituksista ja sodasta. Marjattakin ottaa osaa väestönsuojeluharjoituksiin, jotka kyllä tässä kirjassa kuvataan tavalla, joka ei kuulosta lainkaan (minun mieleeni) todellisilta, aidoilta, vakavasti otettavilta. Se olikin sotasyksy on sinänsä kiintoisa tarina, suurilapsisen perheen arjesta muutaman kuukauden ajalta. Perheen lapset tuntuvat olevan hieman epätavanomaisia aina Annukkaa myöten, joka topakkana pistää pystyy kerhon toisensa jälkeen. Nimi viittaa sotaan, mutta itse sodasta puhutaan hyvin vähän, yhtä pommituskuvausta lukuunottamatta, vain  lyhyesti mainiten. Kerronnan pääosassa on Marjatan ajatukset ja tunteet, mitä nyt, kun tärkeä abiturienttivuosi onkin vaihtunut toisenlaisiin kysymyksiin kuin opintojen loppuunsaattaminen ja tulevaisuuden haaveet. 

Jossain määrin minulle tuli mieleen Montgomeryn Kotikunnaan Rilla mieleen tätä lukiessani. Erityisesti kuvaus tanssiaisista liittyen sotauutisiin teki sen, vaikka oli toki yksittäinen tilannekuvaus.

Martta Wendelin kansikuva on nostalgisen kuvauksellinen. Kuvassa, jonka aihe sivuaa tuota pommitustapausta, ei näy järkytystä, ei  kauhua. Kuvassa on eteenpäinkatsova ote silloinkin, kun kaikki tuntuu sortuvan ympärillä. Kuva on kiehtova, jos ei kohta kovin realistinen, enemmänkin isänmaallisromanttista tyylisuuntaa.

...

Pieni Helmet 2019 -lukuhaaste, kohta 23: Kirjassa on alle 100 sivua

Joseph L. Lincoln: Viisas Mary!

Joseph C. Lincoln

Viisas Mary

Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1922

Suomentanut Wäinö Nyman

"Percy pudisti päätään. »En tiedä, hän vastasi. -  »Sitä kyselevät  nyt kaikki. Luulen kumminkin, ettei hän joudu hunningolle. Marcellukselta jäi paljon rahaa jäljelle, vai mitä? Ja sellaiset lapset, joilla on rahaa, saavat tavallisesti holhoojia.»

»Aivan niin. Mutta kumminkin, kuka hänet nyt sitten ottaneekin hoidettavakseen, hän saa kyllä tarpeeksi tekemistä, sillä Mary Gusta on vanhanaikaisi ja omituisin tyttönen, mitä ikinä olen nähnyt.»

Yksi ja vähän toinenkin kyselee noihin aikoihin, herra Marcelluksen kuoleman jälkeen, »Ihmettelempä, mihin tuo lapsi, Mary Lathropin tytär, nyt joutuu?»

Herra Marcellus oli Mary Gustan isäpuoli, jolla oli aikoinaan ollut yritys yhdessä kapteeni Shadrach Gouldin ja herra Zoeth Hamiltonin kanssa. Hän on testamentissaan jättänyt toiveen, että nämä kaksi ottaisivat Mary Gustan kasvatettavakseen. Mary Gusta on 7-vuotias.

Viisas Mary on mielenkiintoinen yhdistelmä romanttista aikuisviihdettä ja montgomeryläis-alcottilaista tyttökirjallisuutta. Alun vastustelusta huolimatta Shadrackh ja Zoeth ottavat tytön luokseen asumaan, vaikka käykin ilmi, että tytölle ei jäänyt suuria rikkauksia. 

Shadrack ja Zoeth on erikoinen ystävyspari, jotka asuvat yhdessä palvelijansa Isaiahin kanssa. Shadrack on merikapteeni ja vanhapoika, Zoeth on harrashenkisempi, joka on joskus ollut naimisissa. He pitävät pientä kauppaa South Harnisissa. Kauppaa, jonka Mary Gusta pistää uuteen järjestykseen.

Kerronta etenee aika vauhdikkaasti,sillä Mary Gustan lapsuus ohitetaan muutaman luvun jälkeen, hänestä tulee nuori neito ja sitten hänet lähetetään sisäoppilaitokseen. Kouluelämästä ei kuitenkaan kerrota mitään, vaan kerronta liitelee muissa sfääreissä. Mary Gusta ei ajattele itseään vaan Shadrackin ja Zoethin hyvinvointia. Nämä taas ajattelevat Mary Gustan parasta. Mary Gustaa ajattelee myös nuori Herra Crawford, joka eräänä kesänä tapaa Mary Gustan South Harnissin kaupassa. Mutta saaka herra Crawford Mary Gustan omakseen. Crawfordin isällä on jokin salaisuus Shadrakin ja  Zoethin suhteen. 

Tämä oli ihan mukava vanhan ajan orpotarina Viisaasta lahjakkaasta tytöstä, joka pisti rakkaiden ihmistensä asiat kuntoon. Mikä minua kuitenkin harmitti, että antikvariaatista ostamastani kirjsta puuttui viimeinen sivu, enkä nyt tiedä, mikä oli kapteeri Shadrachin toivomus, kun elämä oli hyvissä kantimissa.

Muutama outo tai erikoinen sana:

parakuntti Marya kutsuttiin parakuntiksi, mutta en oikein tiedä, mitä määrellä tarkoitettiin.

kautsukkisaappaat on ymmärrettävämpi, nykyisin kai puhuttaisiin kumisaappaista.

....

Kirjallinen USA:n valloitus: Massachusettss