IIIA luokan Inkeri
Suomentanut Aukusti Simelius
Otava, 1934
Miksi hän ei saanut olla hiukan samanlainen kuin luokan muut tytöt? Miksi oli äiti - ja isä myöskin - niin vanhanaikainen ettei hän saanut leikkauttaa hiuksiaan kuten kaikki muut? Miksi piti hänen olla ainoa, jolla oli pitkät palmikot, niin että pojat saattoivat kiskoa niistä tunnin aikana ja sipistä: "Hyppää, heppa, hyppää, heppa!" .
Inkerillä on, niin kuin niin monella nuorella nykypäivänäki itsetunto-ongelmia. Inkeri on ihastunut neljännellä luokalla olevaan Ensioon, jonka hän toivoisi huomaavan hänet.
Inkerin luokalle tulee uusi tyttö Ertta Simppula, joka siihen asti on saanut opiskella kotona. Ertan isä opetti koulussa luonnontieteitä. Ertta kertoo, että isä on tiukka ja ankara, mikä hämmästyttää Inkeriä, sillä Simppu, kuten opettajaa koulussa kutsutaan on koulussa suoranaisen pilkan aiheena. Tämä ei saa minkäänlaista kuria aikaan. Inkeri on ystävällinen ja kiltti luonne, ja hän haluaa estää, ettei Ertta saisikaan tätä tietää.
Inkerin mieltä alkaa pohdituttaa myös äidinkielenopettaja, pikku Kartio, jolle luokan tytöt lähettävät lumimarjoja pienin runoin, joiden tarkoitus on, että jos opettaja ei arvaa keneltä viestit on, on opettajan ostettava heille pääsiäiseksi suklaamunat. Inkerin mielestä näin ei pitäisi tehdä, koska Kartiolla ei varmaankaan ole sellaiseen varaa. Mikä minusta on erikoista on se, että Kartio on kuitenkin koulutukseltaan voimistelunopettaja. Ei sillä, kyllä itsellänikin oli aikoinaan opettaja, joka opetti sekä äidinkieltä että voimistelua. Vielä erikoisemmalta minusta kuulostaa oven nimikyltti, jossa lukee Kirsti Kartio, ylimäär. opettajatar. Tuo ylimääräisyyden ilmaiseminen ovikyltissä piirtää kuvan alemmuudentunnosta tai sitten, niin nurinkuriselta kuin se kuulostaa, on sillä yritetty luoda jonkinlaista arvostusta.
Erinäisten tapahtumien jälkeen Inkeri panttaa parhaan leninkinsä, jonka hän olisi tarvinnut Ension tanssiaiskutsuihin ja hankkii saamillaan rahoilla Kartiolle uuden puvun, jota tämä ei itse ole kyennyt lunastamaan, ja jonka hän on valmmistuttanut, vanhan tuttavansa, voimistelun tarkastajan tuloa varten. Lopulta Inkeri ei pysty salaamaan panttaamista äidiltään, vaan hän jättää panttikuitin sängylleen, on lähtevinään kouluun, mutta meneekin juna-asemalle vanhaan varastoon piiloon.
IIIA luokan Inkeri on tytöille suunnattu tarina. Se kuvaa yhteiskoululaiselämää ja nuorten kasvua. Vahvana teemana on myös köyhyys, lasten ja vanhempien väliset suhteet ja koulukiusaaminen, joka voi yltyä tarkoituksettomiin mittasuhteisiin. Tässä tarinassa koulukiusaamisen kohde ei vain ole opiskelutoverit vaan koululuokka, joka yhdessä kiusaa opettajaansa, niin että hän jo miettii kuolevansa tähän kiusantekoon.
.
Erna Heinberg on tanskalainen kirjailija. Paitsi tuota lumimarjaepisodia, tätä on ainakin jonkin verran suomalaistettu nimistön suhteen. En kuitenkaan täysin osaa tätä suomalaiseen maisemaan sopeuttaa, en edes entisajan suomalaiseen yhteiskuntaan. En tosin tiedä, kuinka hyvin tämä noin sadan vuoden takaista tanskalaistakaan yhteiskuntaa kuvaa. Koululaiskertomuksena sinänsä tämä on kuin mikä tahansa koululaiskuvaus ja hyvinkin tyypillinen tyttökirja. Toisaalta tämä poikkeaa tavallisista tyttökirjoista siinä, että tässä tuodaan esiin myös se, että nuorten ja aikuisten maailmat eivät lopulta ole niin kaukana toisistaan. Aikuisillakin on samoja haaveita kuin nuorilla, unelmia ja toiveita.
Muutama havainto sanastosta:
Jankki Ruoka, jota Inkeri joutui aamuisin syömään
Neulojatar vrt. Ompelijatar
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Älä roskaa!