Kaija Löytty
Papukaijanvihreät silmälasit
Herättäjäyhdistys, 1992
141 s.
Pieni kompaktikokoinen kirja, joka oli keveä pidellä ja nopea lukea.Tarinan päähenkilö ja kertojaääni on suomalaisen Siisen, jonka oikea nimi on Sisko. Hän on perheensä kanssa lähetystyössä (?) Senegalissa Fatickissa ja senegalilaisten on helpompi sanoa Siise kuin Sisko. Hänen paras kaverinsa on 14-vuotias Maam Kumba, joka käy katolista koulua. Eräänä päivänä Maam Kumba tulee kauhuissaan Siisen luokse ja kertoo, että hänen enonsa aikoo naittaa hänet jollekin vanhalle muslimimiehelle. Maam Kumban vanhemmat eivät ole naittamisasiassa samaa mieltä, mutta eno kuulema on mies, joka saa kaikki puolelleen.Maam Kumba ei halua naimisiin. Siise keksii pelastussuunnitelman. Maam Kumban pitää kadota.
Papukaijanvihreät aurinkolasit on ihan mukava nuortenkirja, jossa senegalilaisuus yhdistyy eurooppalaisuuteen. Vaikka lähetystyöhön viitataan ei tässä juurikaan ole uskonnollista ainesta. Kolonialaisuus sen sijaan käsitellään Maam Kumban koulussa historiantunnilla. Suomalaisen koulun pihalla sen sijaan kansainvälinen politiikka yhdistyy välituntileikkeihin. Kerronnallisesti vinkeää ja hieman odottamatontakin. Myös lukujen otsikointi on omalla tavalla vihjailevaa, mutta yllättää luvun lopussa, esimerkkinä se, kun Siise nauraa väärässä kohdassa, tai tutkii Pohjamudan pieneliöitä ja hirssin survontaa tai kun todetaan, että Upottavassa hiekassa ei pääse karkuun. Lopussa kuitenkin tanssitaan Lambadaa kuoppaisella tiellä. Ei hassumpi lukukokemus.
Tällä mukana Pariisi -Dakar -kirjarallin jatkoajalla
Kirjan kannet auki -lukuhaasteessani tämä sopisi useampaankin kohtaan, mutta laitan tämän kohtaan 18: Kirja, jonka kannen on suunnitellut mies. Kansi on Seppo Välimäen käsialaa ja kuvaa hyvin kirjan luonnetta ja tunnelmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti