02 huhtikuuta 2021

Minna Canth: Hanna

 HANNA

 Kirj.

 Minna Canth

 1917 (1886)

Projekti Gutenberg

 

En ole aiemmin Minnan Canthia lukenut, mutta hänen näytelmiään elokuvasovituksena kyllä nähnyt televisiosta. Jostain syystä olen vierastanut hänen tekstejään enkä nyt Hanna-novellin luettuani tiedä, olenko ihastunut vai vihastunut.

Hanna on Kamreeri Mellinin tytär. Hänen ikää ei mainita, mutta tarinan alussa hänestä käytetään nimitystä Pikku-Hanna.Mikään pikkuinen sanan varsinaisessa merkityksessä hän ei voi olla, sillä hän käy kuitenkin tyttökoulua, lukee ranskaa ja on kovin huolissaan äidistään. Suhde isään on vaikeampi. Mellinin perhe on herrasperhe. Perheessä on piikoja. Tätä isäntäväen ja palvelijoiden välistä seikkaa hieman mietin, kun välillä kerrottiin, kuinka äiti paistoi ohukaisia. Miksei piiat? Toisesa yhteydessä äiti menee puhumaan oliko se veden keitosta, en nyt muista.  Mari ei anna laittaa kissalle maitoa, Miina luuttuaa, Miina nauraa, Mari nauraa, Miina nauraa. Mari hakee voileipää.Onko Miina ja Mari sama henkilö, mietin, mutta ei. Ilmeisesti kyse on kahdesta eri henkilöstä, joiden 'virkaa' ei sen enempiä selitetä. Myöhemmin palvelijaksi tulee suorasuinen Liisa.

 

Kertoja on kaikkitetävä ulkopuolinen, joka vie tarinaa  eteenpäin Hannnan näkökulmasta. Kertoja käyttää lyhyitä lauseita. Laatusanojaja verbejä on runsaati ja murrettakin käytetään. Tykkään tarinan ilmeikkyydestä alkupuolella. Kertojaääni on vivahteikas, murteikas. Samoin dialogeissa muiden puheessa vilahtelee murreilmaisuja, puhekielisyyttä, mutta Hanna puhuu kirjakieltä. Miksi? Hanna on sivistyneen perheen sivistynyt tytär. Tämä korostuu.


Ajankuva on 1800-luvun loppupuoli. Soveliaisuus ja säätyjen vaatima käytös tulee esille tyttöjen välisessäs eurustelussa poikien kanssa. Ei ollut soveliasta olla samassa huoneessa ilman förkeliä. Förkeli-sana on minulle outo, mutta kun nyt mietin, niin tulee ilmeisesti ruotsinkielestä ja tarkoittaa esiliinaa, ei esiliinaesiliinaa vaan henkilöä, joka toimii 'esiliinana' nuorille naisille, sillä "nuoren tytön maine riippuu hiuskarvan nenässä".

Kaiken kaikkiaan lauserakenteet ovat erikoisia, hieman vanhahtavia toki, mutta ymmärrettäviä omituisuudessaankin. Mukavan venkuloita sanajärjestyksineen, eivätkä kuitenkaan aivan puhekielisiäkään. ”Silmien edessä pyöri niin somia, täriseviä vinkuroita ja korvissa soi, että kumisi

Muita outouksia on kahveri ja näin Pääsiäisen aikoihin ilmaisu Kihlatorstai. Mistä tulee savolaiseen (?) kielenkäyttöön kiirastorstain sijasta Kihlatorstai. Myös sanonta pohjaanpalaneesta ruoasta  "piispa on käynyt puurossa" on aivan ennenkuulematon.

Pidin tarinan alkupuoliskosta, mutta loppupuoli alkoi mennä niin synkäksi ja toivottomaksi että kokonaisuus muodostui raskaaksi luettavaksi. Lopuksi tuli tunne, että olipa tämä surkea kuvaus ihmisistä, jotka elävät, mutta eivät siltikään elä.


Minnan Canth tunnetaan naisasian puolestapuhujana ja kyllä, tässä oli naisen asemaa nuoren kasvavan tytön näkökulmasta kerrottuna. Miehet kuvattiin yksi toisensa jälkeen epäedullisessa valossa. Hanna isä oli viinaksiin menevä, ja ilmeisesti ei niin uskollinen aviossaankaan. Oli naittamassa tytärtään vanhemmalle vakavaraiselle ihmiselle, josta Hanna huolinut. Kuitenkin yksi pieni lause eräällä vierailulla, kun Hanna sairastuu tuo esiin,että isällä olisi ehkä ollut parempiakin tunteita tytärtään kohtaan. Tämä oli kuitenkin vain pienen pieni vilahdus, jokat tuli ja meni. Rakkaudessaan ja uskossaankinpettynyt Hanna jäi varjokuvaksi, jonka elämään ei paljon iloa ilmaantunut, vai pilkahtiko sitä heräävän kevään myötä? Loppu jäi hieman kysyväksi. Mutta ei, en tykännyt tästä tarinasta kokonaisuutena, niin ihastuneena kuin ensi alkuun olinkin Canthin ilmaisuun ja erikoiseen tapaan liittää sanoja toisiinsa.

---

Joken Runokulman Luetaan kirjoja Gutenbergista -haaste


...

Hanna on luettu myös Kirsin Bookclubissa ja nähty sen ajankohtaisuus ja klassikkoasema. Kauneutta ja kevyttä komiikkaa lukemastaan löysi Kirjaluotsi, Riitta K koki Hannan kehityskaaren kuvauksen riipaisevana ja Anneli A huomioi hyvin kerrotun ajankuvan. Itse luin tämän Joken postauksen innoittamana.

Jose en tästä lukukokemuksesta muuta saanut, niin voinhan nyt ainakin sanoa, että olen Canthiin tutustunut, mutta jos kaikki hänen teoksensa päättyvät näin surkeasti ja ovat näin yksipuolisia näkemyksissään, niin tämä jää kyllä ainoaksi tutustumiseksi.

9 kommenttia:

  1. Tämä on totta ja hyvä huomio, että Canthilla moni tarina myös tämä alkaa ankeutua loppuosiltaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä aika ankea tarina, olisi toivonut edes pientä valonpilkahdusta tyttöparan elämään.

      Poista
  2. Tätä en ole vielä lukenut, mutta Köyhää kansaa oli tosi väkevä ja ankea kuvaukseltaan. En tiedä, onko se sitten Canthin tavaramerkki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika saattoi olla ankea, mutta luulisi, että niitä valonpilkahduksiakin olisi löytynyt. Liian raskaita tarinoita on raskasta lukea.

      Poista
  3. Canthin aikaan naisella ei ollut mitään oikeuksia. Minä pidin tästä 1800-luvun lopun säätyläiskuvauksesta. En voinut sietää Hannan mitätöivää öykkäri-isää, joka vei tyttäreltään kaikki unelmat ja tulevaisuuden toivon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naisella oli tuolloin vähän ( jyrkästi sanoa ei mitään) oikeuksia, mutta Minna Canth sai koulusivistyksen ja oli vielä seminaarissa. Hän pyöritti kauppojaan, ja möi näytelmiä, ja naisten kokoontumiset olivat sallittuja. Kannattaa myös muistaa että Suomessa oli Senaatti, jonne keisari nimitti jäsenet. Omaisuus oli epätasaisesti jakautunut, oli torppareita, mäkitupalaisia, ja maattomia ...

      Poista
    2. Isän asenne oli kyllä aika mitätöivä. Minua kuitenkin häiritsi, että Hanna ja Woldemar eivät saaneet suutaan auki puhuakseen asiat selviksi. Toisaalta Hanna oli elänyt sellaisissa oloissa, että hän oli aika lannistunut siinä puristuksessa, minkä perhe ja yhteiskunta tarjosi, mutta siltikin tarina oli liian yksipuolinen, johon olisi toivonut pientä valonpilkahdusta. Naisen asema miehen holhouksen alaisena käy kyllä tässä esille. Naimattomuus ei ollut houkutteleva näköala. En kuitenkaan usko, että tuona aikana ei olisi ollut lainkaan myös niitä valoisampia näkymiä eikä kaikki miehet olleet yksipuolisesti öykkäreitä. Toisaalta ymmärrän sen merkityksen, mikä Canthilla on ollut naisen aseman parantamisessa.

      Poista
    3. Totta. Nainen oli pienillä oikeuksilla mutta minun argumentti oli että oli joitain oikeuksia. Yleinen äänioikeus 1906 tuli myös naisille. 1907 sitä käytettiin.

      Poista
    4. Olen sasmaa mieltä kanssasi,Jokke, että naisen oikeuksien rajoittuneisuus ei tarkoita, ettei hänellä olisi ollut mitään oikeuksia. Edellinen vastaukseni oli tarkoitettu myös Riitalle.

      Poista

Älä roskaa!