 |
| Kuva: https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_6431 |
Albin Widen
Preeria kukkii
Alkuteos: Nu blommar prärien
Suomentanut Aulis Savolainen
K.J.Gummerus, 1948
314 s.
Aloitus: Tuona päivänä kaikki tapahtui - kaikki merkillinen, mitä Stormåkrassa saattoi tapahtua. Ja se päivä oli sunnuntai.
Lopetus: Ikuisesti kukkii preeria niille, jotka lähtevät vaeltamaan istuttaakseen autiolle preerialle hedelmätarhoja
Päähenkilö: Anders Allander
Andersin äidillä Annalla oli luvaton rakkaussuhde Stormåkran papin, Allanderin kanssa, Pappi Allander kuoli hukkumalla. Anna salasi poikansa isän henkilöllisyyden tuohon kyseiseen päivään asti. Silloin hän siirsi kirkon asehuoneen seinälle sakastista Allanderin muotokuvan. Kirkossa oli määrä tuona päivänä saarnata Annan Anders-pojan, joka oli ollut lapsena ollut renkinä pappilassa, Rovastilla, jonka tyttäreen Elviiraan Anders oli ihastunut ja Elviirakin piti Andersista. Mutta sitten Anders oli karannut, koska oli joutunut häpeällisesti piiskatuksi Elviiran nähdessä tilanteen. Anders oli kuitenkin päässyt opiskelemaan papiksi ja hänen oli nyt siis tarkoitus saarnata kirkossa.
Andersin isä paljastuu. Hän on pidetyn pappi Alanderin poika.
Kylässä puhutaan paljon Amerikkaan muuttamisesta ja Anders halutaan siirtolaispapiksi.
Ajallisesti teos sijoittuu 1800-luvulle, näin oletan, vaikka aikaa ei mainitakaan. On vain kuvausta ajan tavoista ja kehityksestä. Lainatessani tämän teoksen odotin, että tässä olisi myös jotain intiaaneihin liittyvää, mutta ei, ei ollut sanallakaan. Kun puhutaan, että maa on nuori, niin miettii juuri tuota aikaa, eletäänkö mitä aikakautta. Kehitys on kuitenkin tuonut viljavainioille puima- ja sitomakoneita, mikä luo kuvaa 1800-luvun jälkipuoliskolta.
Tämä oli ihan kiintoisa ajankuva ruotsaslaisessta siirtokunnasta Minnesotassa. Toisin kuin luulin, tässä ei ole mitään mainintoja amerikan alkuperäisväestöön liittyen. Kuvataan vain tuon ruotsalaisen siirtolaisryhmän selviytymistä ja ruotsalaisen yhdyskunnan, Swede Laken rakentumista. Rakkauttakin on ilmassa, mutta ei ensisijaisesti. Päähuomio kerronnassa on Andersin kasvu ja kyky löytää oma tiensä ja identiteettinsä.
Kerronta on kaikkitietävän ulkopuolisen, joka vie tarinaa eteenpäin Andersin näkökulmasta. Kerronnassa on sekä eletyn ajankohdan kuvausta että takautumia, joiden kautta valotetaan Andersin elämää ja kasvua.Teos ei ehkä varsinaisesti ole hengellistä kirjallisuutta, vaikka arkielämän kuvauksen ja elämänpohdintojen rinnalla on paljon myös hengellistä ainesta. Ruotsin valtionkirkon ja uusien herätyssuuntien välillä käydään pientä vuoropuhelua, samoin ruotsalaisuuden, norjalaisuuden ja amerikkalaisuuden. Ollako ruotsalaisia vai amerikkalaisia.
Teoksessa on pientä yhtenevyyttä Laura Ingals Wilderin teoksiin. Erityisesti Wilderin teokset tulevat mieleen kuvauksessa Suuresta Lumiseinästä ja heinäsirkkaparvista, jotka tuhoavat pienen yhdyskunnan maissi- ja vehnäsadon.
Ei tämä huono teos ollut, vaikka ei ollutkaan sellainen teos, jota olin odottanut. Mielenkiintoisia henkilöhahmoja ja persoonallisuuksia, ja upeaa luonnonkuvausta. En ehkä jaa ajatusta siitä, että preeriatasangot pitäisi metsittää ja kauhistelin sitä, kuinka siirtokunta hakkasi metsiä viljelysmaaksi. Tätä myös Anders lopulta alkaa miettiä
Älkääme ainaostaan kaatako metsää, vaan istuttakaamme myös puita.
Tietynlainen paradoksisuus tarinassa ilmenee. On lähdetty etsimään uutta elämää, onnea ja rakennetaan elämää. Toisaalta hävitetään elämää. Ajattelemaan pistävä teos siirtolaisuuden eri puolista.
Kirjasammon aikalaisarvostelussa mainitaan, että tämä olisi palkittu teos, mutta ei mainita, mikä palkinto on kyseessä. Olisihan tuo kiva tietää.
--
USA:n osavaltiovalloitus: Minnesota
Helmet 2023 lukuhaaste kohta 46: Kirjassa on epätavallinen mies tai poika. Esimerkkeinä mainittakoon vaikka Jätin veljekset ja Sika-Petteri, jotka eivät kaikkein tavanomaisimpia henkilöhahmoja ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti