Francois Mauriac: Pyhä suudelma!

Francois Mauriac

Pyhä suudelma

Alkuteos: Le Baiser au lépreux

Suomentanut Arvi Nuormaa

WSOY, 1952

Aloitus: Jean Péloueyre oli hiettäytynyt vuoteelleen; hän avasi silmänsä.

Lopetus: Niin juoksi Noémi läpi kanervikkojen, kunnes hänen väsyneenä ja kengät täynnä hiekkaa täytyi nojautua kitukasvuiseen tammeen, jonka kuolleet lehdet värähtelivät auringon polttavien suudelmien alla - tummaan tammeen, joka muistutti Jean Péloueyreä.

Francois Mauriacin Pyhä suudelma on vahva ja kiivaasti sykkivä tarina rakkaudesta ja sen puutteesta ja kaipauksesta. Tarina on  rujo avioliittotarina mutta myös vahva tarina ihmisen sisäisistä taisteluista inhimillisten ja hengellisten vaatimusten ristipaineessa.

Päähenkilö Jean Péloueyre ei ole saanut syntymälahjaksi parhaimpaansa. Hän on rujo, ruma ja kitukasvuinen. Puhelee yksikseen. Hänen isänsä Jérome taas on oireitaan valitteleva, vuoteeseen vetäytyvä luulosairas mies, joka suri poikansa naimattomuutta ja suri sitä, että Péloueyren omaisuus ja perintö menisi Fernand Cazenaven taskuun, mikä ei ollut toivottavaa. 

Kylän kirkkoherra saa päähänsä, että Jeanin tulisi mennä naimisiin köyhän, mutta kauniin Noémi D'Artiailhin kanssa, jonka nähdessään Jean on ajatellut, että tämä on kuin rotevatekoinen Raphaelin Madonna. Myöhemmin kirkkoherra alkaa tuntea tunnontuskia tästä ja miettii, oliko hän tehnyt oikein.

Jean ja Noémi on kuin sadun Kaunotar ja Hirviö. Noémi on köyhä, hän suostuu avioon, sillä Péloueyren pojalle ei voi sanoa ei, mutta läheisyys on tuskaa. Toisin kuin sadussa, tässä tarinassa ei ole onnellista loppua, tai olisiko sittenkin. Kaunotar ja Hirviö eivät saa toisiaan, mutta rujous, jolla Jeania alussa kuvataan vaihtuu lopun "tummaan tammeen". Pienuus on vaihtunut suuruuteen, heikkous vahvuuteen. Sillä tammi on tammi - kitukasvuisenakin.

Tämä oli hyvin mielenkiintoinen pienoisromaani, jossa on löydettävissä osin symboliikkaa, osin hyvin realistista kuvausta inhimillisen elämän eri puolista. 

metaforisista ilmaisuista

...sääliväiset puut kätkivät lempeisiin lehviinsä ...

... pienen puron jäätynyt hengitys ...

--

Muualla:

Tarukirja:n Margitista  "Itsensä uhraaminen ja taistelu uskonnon vaatimusten kanssa tuntui aika vieraalta", mutta hän huomioi, että "toisaalta suhtautumisessa ulkoisesti poikkeaviin ihmisiin on edelleen paljon parannettavaa"

Hurja Hassu Lukija ei pitänyt teosta tylsänä, vaikka ei pitänytkään Jeanista, joka hänen mielestään oli itsesäälissä rypevä.   Minusta tämä määritelmä sopi enemmän Jeanin isään Jéremyyn. 

Ota ja Lue pitää teosta lyhyydestään huolimatta painavana teoksena, joka laittaa kysymään "millaista elämää voi elää, mikä on pyhyyden ja kärsimyksen taakka joka ihmisen päälle voidaan sälyttää?"

--

Tällä bongasin Tour De France -lukuhaasteessa Bordeaux:n, joka on kirjailijan synnyinkaupunki. Kaupunki myös mainitaan teoksen loppupuolella lyhyesti.