Maurice Druon (teksti) & Jacqueline Duhéme (kuvitus)
Tistu Vihreäpeukalo
Alkuteos: Tistou les pouces verts
Suomentanut Inkeri Tuomikoski
Otava, 1974
143 + 1 s.
Tistu on pieni poika, joka ristittiin Kaarle Juhaniksi, mutta kuka nyt voisi kutsua pientä suloista pojanpalleroa Kaarle Juhaniksi ja niin hänestä tuli Tistu. Tistun Äiti Kulta ja Rakas Isä asuivat
Talossa
nimeltä Kiilto-Kuulto, loistoautojen, kauniitten puitten ja komeitten
hevosten keskellä, erinoamisen isänsä ja kukkakimppua muistuttavan
äitinsä kanssa viettäen hyvin onnellista elämää.
Kaupunki, jossa perhe asui oli Niittyvilla ja sen asukkaita kutsuttiin villaniittyläisiksi. Villaniitty oli kuuluisa ja vauras, kiitos Rakkaan Isän tehtaan. Tistun isä oli asetehtailija.
"Usko pois, poikaseni, miellä on tuottava liikeyritys. Kukaan ei halua ostaa sateensuojia, jos on kaunis ilma, ja jos taas tulee sateinen kesä, niin olkihatut jäävät varastoon. sen sijaan kanuunat menevät aina kaupaksi, satoi tai paistoi."
Rakas Isä ajattelee, että Tistusta tulee sitten hänen jälkeensä oiva jatkaja, mutta kuinka käykään. Tistu laitetaan kouluun, jossa hän ei tule toimeen. Hän on liian erikoinen poika tavalliseen kouluun ja Tistu saa opetella asioita elämällä. Hän aloittaa puutarhassa Herra Viiksekkään opastuksella ja saa selville, että hänellä onkin vihreät peukalot. Minne vain hän painaakin peukalonjälkensä syntyy kukkia ja kasveja, toinen toistaan upeampia ja rehevämpiä. Mutta siitä pitää olla vaiti. Asiaa ei saa paljastaa kenellekään. Tistu tutustuu erilaisiin paikkoihin, kuten vankilaan, jonka asukit kovin säälittävät häntä ja niin Tistu salaa käy painamassa peukalonjälkensä vankilan muureihin ja kaltereihin ja mitä tapahtuukaan. Koko vankila muuttuu kukkatarhaksi ja ruusulinnaksi. Samoin käy köyhälistökorttelin, jonka väki alkaa menestyä, kun he ottavat pääsymaksun puutarhaksi muuttuneesta asuinlähiöstä.
Tistu Vihreäpeukalo on mainio saturomaani Pikku Prinssin hengessä, kuten takakansiteksissäkin mainitaan. Teokset eivät kuitenkaan ole aivan yksi yhteen. Tistun kerronnassa on vaihtelevuutta. Siinä on sadunkerronnan elementtejä, esim. ihmesadun piirteitä, mutta myös symboliikkaa. Numero yhdeksän toistuu kerronnassa ja mietinkin, mikä merkitys tällä numerolla mahtaa olla?!
Tämä komeutta rakastava mies oli hyvä luonteeltaan, ja niinpä kaikki tekivät parhaansa ollakseen hänelle mieliksi. Ja tallirengit harjasivat hevosia: yhdeksan karvaa yhteen, yhdeksän toiseen suuntaan, ja lopulta näitten vaapukanväristen hevosten selät muistuttivat suunnattoman suuria, hienosti hiottuja rubiineja.
Kertoja on kaikkitietävä ulkopuolinen ja hän vie tarinaa eteenpäin sujuvasti. Kerronnassa on välillä hieman ironian tai satiirin tuntua ollakseen vain pienten lasten satu. Tässä on viitteellisyyttä aikuistenkin suuntaan. Tarina on kauttaaltaan pasifistinen sodanvastustamisjulistus ja tässä on hieman hippiajan tunnelmaa.
Jacqueline Duhémen rehevän hersyvä mustavalkokuvitus on aivan loistava. Hieno pieni antikvarilöytö, joka on jo pitkään odottanut hyllyssä lukuvuoroaan. Suosittelen kaikille tutustumaan.
Pohjoinen 2024 kohta 6. Hyllynlämmittäjä tai kirja, jonka olet aikonut jo kauan lukea
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti