Margot Benary-Isbert: Kevät Nooan arkissa!

 

Margot Benary-Isbert

Kevät Nooan arkissa

Alkuteos: Der Ebereschenhof

Suomentanut Ulla-Maija Jokinen

WSOY,  1958

203 + 2 s.

Kansikuvitus: Maija Karma

Kevät Nooan arkissa jatkaa Lechowin perheen tarinaa sodanjälkeisessä jälleenrakennuksen ajan Saksassa. Perhe asuu ystävällisen vanhan rouvan, Anni Almutin maatilalla Ebereschenhofissa vanhasta junanvaunusta kunnostetussa asunnossa. Tarinan päähenkilö on Lechowin perheen tytär Margret, joka on palkattuna kotiapuna tilalla, samoin kuin isoveli on palkattu puutarhurin apulaiseksi. Margret, joka auttaa myös keittiössä tarvittaessa hoitaa lähinnä eläimiä. Almutin Anni kasvattaa rotukoiria (rodusta en nyt osaa sanoa mitään). Margret tulee toimeen kaikkien eläinten kanssa. Hän pelastaa kuolemansairaan ponin teurastajalta ja hoitaa sen terveeksi.

Kylään tulee uusi opettaja Christoph Hühnerbein (kananjalka), joka omituisesta nimestään huolimatta on hyvinkin kykenevä ja aikaansaava. Hän alkaa koululaisten kanssa rakentaa pommituksessa tuhoutunutta taloa paluumuuttajille asuntoa. Tästä ei kunnan päättävät tahot kuitenkaan tykkää. Kylään ei haluta yhtään uusia pakolaisia tai muualta tulevia. Lechowin perheen isä, joka on lääkäri on hänkin päässyt uuden elämän syrjään kiinni. 

Kylään tulee myös mies, joka etsii poikaansa ja kun hän hänet vihdoin löytää, myös kylän karsastama erakko, Marri, joka on majoittanut miehen ensivastusteluista huolimatta, pääsee yli surun ja oman poikansa kuoleman. 

Margret puolestaan miettii suhdettaan rouva Almutin Bernd-poikaan, samoin kuin muuttoa Amerikkaan, jota mahdollisuutta hänelle on tarjonnut eräs amerikkalainen koiranostajarouva. 

Kaiken kaikkiaan Nooan arkki ja Kevät Nooan arkissa on kiintoisa ajankuva ja hieman erilainen näkökulma sodanjälkeiseen Saksaan. Poliittisia kuvioita ei suuresti tässä esiinny eikä kantaa sotaan, sen syihin tai syyllisiin etsitä. Pieniä viitteitä, kuten Saksan jako kuitenkin on läsnä. Lechowit asuvat länsipuolella. Ajankuvaan liittyy myös rahauudistus.

Tavallisen perheen arkea ja ponnisteluja kohti tulevaisuutta. Kasvukipuja ja unelmia. Margretin pikkusisko Andrea haluaa teatteriin tai näyttelijäksi. Hän joutuu miltei erotetuksi luostarikoulustaan, kun matkii opettajaansa, joka joutuu paniikkiin. Margret kuitenkin puhuu onnettoman tytön puolesta johtajalle ja Margret lupaa, ettei enää matki ketään, mutta pitääkö lupaus? 

Viekö tienne kotiseudulleni?

Oi sanokaa, sanokaa, millaita on siellä!

Näittekö luumupuuta ikkunani alla?

Sanokaa, kukoistiko luumupuuni.

Kun olin lukenut sen, oli huoneessa aivan hiljaista. Äiti oli lakannut neulomasta ja Margret kehräämästä, isä katseli käsiään ja nurkassa istuva LIng oli sulkenut silmänsäs, mutta nukkunut häne ei. Margret ei koko sinä iltana sanonut sanaakaan. Luulempa, että kaikki ajattelivat samaa; jotakin tuttua seutua, missä joskus oli ollut koti ja missä keväällä kukkii puu, jota ei enää milloinkaan voi nähdä. Eikö ole merkillistä, että yli tuhat vuotta sitten joku runoilija on tiennyt, millä tavoin tänä päivänä tuntevat ihmiset, jotka eivät enää voi palata omaan kotiinsa. (Andrean kirjeestä Dieterille)

Kirjallisuusviitteitä:

Nyt olen keksinyt ponilleni nimen,sanoi Margret eräänä päivänä Hieronymukselle, kun tämä tuli talliin tiedustelemaan potilaan vointia. - Se on Mignon - "Wilhelm Meisterin oppivuosissa" kuvatun kurjan, kovia kokeneen mustalaistytön mukaan".

***

Ostolupaa? Sanoi Matthias katsoen isää päätään pudistaen. - Anna pikemminkin minun mennä puolestasi, Old Shatterhand. Isot lapset olivat aina aikaisemmin nimittäneet isää Old Shatterhandiksi. Tuo Karl Mayn intiaanikirjoista saatu nimi oli komein kunnianosoitus, jonka he olivat pieninä saattaa antaa aikuisille. 

Pieni Helmet 2024 -lukuhaaste kohta 17. Kirjan kannessa tai nimessä on käsi tai kädet