Lorna Cook: Ystävät, rakastavaiset, viholliset!

 

Lorna Cook

Ystävät, rakastavaiset, viholliset

Alkuteos: The Girl from the Island

Suomentanut Nina Mäki-Kihniä

Bazar, 2024

Olipa upea tarina. Viihdyin tämän äärellä tosi hyvin eikä lukeminen juurikaan takkuillut. Jännitystä, rakkautta, elämää, kuolemaa, menneisyyden arpia ja tulevaisuuden haaveita, riitaa, sovintoa - tähän mahtuu kokonainen ihmiselämän pienuus ja suuruus kaikessa loistossaan ja karuudessaan. Ei tämä silti ihan kympin kirja ollut. Ei tämä minua kyyneliin saanut, vaikka koskettava olikin. 

Tarina sijoittuu toisen maailmansodan päiviin, pienelle Guernseyn saarelle, joka kuuluu niin sanottuihin kanaalisaariin. Ne kuuluvat Englannille, mutta sota-aikaan ne olivat saksalaisten miehittämiä. Tämä miljöö ja ajankuva on vähemmän käsitelty aihe kirjallisuudessa ja siksi tämä teos minua kiinnostikin. 

Guernseyn saari on minulle tullut vastaan aiemmin Mary Ann Shafferin teoksessa Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville, jota en tosin ole lukenut, mutta nähnyt elokuvana. Ehkä olisi kiva lukea teoskin ihan vertailun vuoksi ajallisen ja teemallisen kytköksen takia. 

Lorna Cookin Ystävät, rakastavaiset ja viholliset on kerronnallisesti kahden aikatason kerrontaa. Nykyajassa elää sisarukset Lucy ja Clara. Clara on naimisissa, mutta Lucy ei. Clara asuu Guernseyn saarella, jossa he ovat syntyneet. Lucy on muuttanut pois. Sisarusten suhde ei ole kovin läheinen. Heidän välillään tuntuu olevan jotain kitkaa. Sitten heidän isänsä kaukainen sukulainen Dido kuolee ja testamenttaa kotinsa Deux Tourellesin Claralle ja Lucylle. Lucy asettuu asumaan taloon ja hoitamaan samalla jäämistöä. Sisaruksilla on tarkoitukenaan  myydä talo. 

Toinen aikataso vie sotavuosiin, jossa LeRoyn sisarukset Dido ja Persephone elävät miehityksen alla. Taloon sijoittuu asumaan saksalainen upseeri, Stefan, joka on aikoinaan, ennen sotaa viettänyt kesää Guernseyssä ja ystävystynyt tyttöjen ja heidän taloudenhoitajan pojan Jackin kanssa. Persephonen ja Stefanin välillä on viha-rakkaus -suhde.

Nykyajassa Lucy löytää järjestelyjensä keskellä LeRoyn sisarusten jälkeen jättämiä papereita ja hän kiinnostuu Persephonen kohtalosta, josta henkilöstä hän ei ole aiemmin kuullutkaan. Hän alkaa ottaa selvää sisarusten vaiheista yhdessä naapurustossa asuvan Willin kanssa. Kaiken keskellä hän kunnostaa taloa ja yrittää löytää yhteyden sisareensa. 

Kuten jo aiemmin sanoin, tähän teokseen mahtuu kokonainen ihmisen pienuus ja suuruus. Teoksen alkuperäinen nimi olisi suomeksi Tyttö saarelta, ja mietinkin, miksi suomalaiselle teokselle on annettu nimi Ystävät, rakastavaiset, viholliset, mutta loppujen lopuksi nimi on aika osuva. Suomalainen nimi voi viitata Persephonen ja Stefanin väliseen suhteeseen, ja kertoo siitä, kuinka voi olla samanaikaisesti sekä ystävä että vihollinen ja vielä rakastavainenkin. Toisaalta se voi viitata saaren asukkaiden keskinäisiin väleihin, siihen, kuinka saarella on sekä ystäviä että vihollisia ja siinä keskellä myös rakastavaisia.

Kirjailija on tehnyt taustatyötä tätä kirjoittaessaan ja kertoo tarinsansa taustalla olevista historiallisista henkilöistä, joista hän on inspiraationsa saanut. Tätä teosta ei pidä avata ja kertoa, tämä täytyy lukea. Kaikkea muuta kuin mustavalkoinen teos jännitteissään. 

Muualla blogeissa:

Amman lukuhetki: "Aivan Suuren Romaanin tasolle ei Amman mielestä ylletä, mutta keskimääräistä tasokkaampana historiallinena teoksenä hän tätä pitää.

Kirjojen kuisketta: "Elävät henkilöhahmot ovat kirjan ehdoton vahvuus"

Kirsin kirjanurkka: Monin tavoin jännitteinen ja lopulta traaginenkin tarina, jonka vastapainona ja kontrastina on nykyajan toiveikas loppu ilman liiallista sentimentaalisuutta. 

Itse koin, että tuo loppu jäi turhan pliisuksi. Vaikka epilogi toikin tietynlaista jännitettä, niin olisin kaivannut hieman jäntevämpää ja napakkaampaa loppua. Nyt se oli mielestäni turhan seesteinen sota-ajan traagiselle tarinalle. Ehkä pieni väreily lopussa olisi tehnyt hyvää.

Mainittakoon vielä, että teoksen kansikuva on hieno. Karun, kaunis maisema, polkupyöräilevä tyttö vievät suoraan aikaan ja tunnelmiin Guernseyn saarelle  (josta tosin minulla ei ole minkäänlaista omakohtaista kokemusta). Kuvittajasta ei valitettavasti ole mainintaa, mikä on harmi.