Petri Saraste: Isäni vaiettu sotavankeus!

 

Petri Saraste

Isäni vaiettu sotavankeus

Otava, 2024

236 + 1 s.

Petri Sarasteen Isäni vaiettu sotavankeus on yhdistelmä suku- ja sotahistoriaa. Puhdas sotakirjallisuus tietokirjagenrenä ei varsinaisesti ole minun intresseissä, mutta sukututkimus kyllä. Tartuin tähän teokseen lähinnä siksi, että kaipasin taustatietoa aiheesta sotavankeus . Unelmissani on kirjoittaa erään hieman kaukaisemman sukulaisen elämäntarina kirjaksi (unelma, joka kyllä vaikuttaa liian monimutkaiselta ja vaikealta haasteelta, mutta unelma nyt kumminkin). 

Isäni vaiettu sotavankeus käsittelee kuitenkin Suomen sotavuosia laajemmin, kuin kirjailijatoimittaja Sarasteen isän kokemusten kautta. Sen vuoksi kirjan nimi on ehkä hieman väärin valittu, sillä sotavankeus on vain pieni osuus laajemmassa kokonaisuudessa, joka on siis sekä perhehistoriaa että sotahistoriaa aina Talvisodasta Lapin sotaan. Toisaalta nimi on  hyvin osuva, sillä sotavankeudesta yleisesti ottaen kai haluttiin mieluummin vaieta.

Teoksen ulkoasu ja luettavuus on hyvä. Ilmavasti kirjoitettu, fontti selkeä, luvut lyhyitä.  Teoksen kiintoisinta ainesta on Petri Sarasteen isän itsenä kirjoittama päiväkirja tunteistaan ja kokemuksistaan, joka on painettu erilaisella fontilla. Tältä osin kirja antaa autenttisuutta kokijan sisäisiin ajatuksiin, joita itse koen kirjaprojektissani tarvitsevani. Kuinka päästä sisälle päähenkilön nahkoihin, on ongelma, jos omat kokemukset ja elämänmeno on kovin erilaista. 

Petri Saraste on ammatiltaan toimittaja, ollut ulkomaankirjeenvaihtajana MTV:llä ja teoksessa on kyllä nähtävissä ammattilaisen ote. Asioihin on perehdytty ja niitä on tarkasteltu monelta kantilta. Toisaalta tämä tuo perspektiiviä aikaan ja tapahtumiin, mutta toisaalta myös hajottaa tarinaa itse sotavankeudesta ja sotavankeuden oloista. Myös kerronnan kronologia voisi olla jäntevämpi. Nyt luvuissa on turhaa toistoa ja eestaas soutamista Toisaalta näihin on tutkijan vaikea päästä käsiksi ja nykyään vielä vaikeampaa, minkä kirjailija toteaakin tuomalla nykyajan ja viimeisimmät uutistapahtumat osaksi historiaa.

Tämä teos on kokonaisuutena, ei niinkään sotahistorioitsijan steriili ja objektiivinen kuvaus, kuin pojan kuvaus isänsä ja tämän perheen vaiheista sodassa ja sodanjälkeeen. Miten nämä tapahtumat ja vaiheet ovat vaikuttaneet kirjoittajaan itseensä on sivujuonteena  kerronnassa. Isä oli opettaja, pojasta tuli toimittaja isänsä innoittamana. Sota ja sen tuomat traumat taas toivat perhe-elämään ja kanssakäymiseen oman ryytinsä.

Ei tämä huono lukukokemus ollut. Ehkä luen vielä uudelleen nuo kirjoittajan isän itse kirjoittamat sivut ja lopun viiteluettelosta voisi tsekata muutaman vinkin. Aihe pysynee mielenkiinnnon kohteena edelleen.

Pieni Helmet 2024 -lukuhaaste kohta 8. Kirjan nimessä on perheenjäsen