Neljän Tuulan kerho
Kuva ja Sana, 1958
Kansikuvitus:
140 s.
Neljän Tuulan kerho on pieni hauska kertomus lastenleikeistä ja arkista tohinoista kotona ja koulussa. On Sini-Tuula, eli Tuula Tuppurainen. Sini-Tuulan isä on lähtenyt sodan jälkeen Amerikkaan rikastumaan ja on nyt tulossa takaisin kotiin. Rakentaisi perheelle uuden talon järven rantaan ja vanha mökki muutettaisiin kukkakaupaksi.
Sitten on Sini-Tuulan serkku Puna-Tuula, eli Tuula Vanamo, jonka isä on kuollut. Puna-Tuulan äiti, Leena on Sini-Tuulan äidin sisko. Puna-Tuulalla on isoisko Katriina.
On myös Marja-Tuula, jonka perhe on työläisperhe. Marja-Tuulalla on isoveli Hannes ja pikkusisko Lumi--
Ja vielä se neljäs Tuula. Hän on Tornitalon Tuula, josta on kirjoitettu myös Kaikkosen toisessa lastenkirjassa, Tornitalon Tuulassa. Tornitalon Tuula asuu Ukin ja tämän uuden puolison Oilin kanssa Tornitalossa. Oili on opettaja ja Ukki on musiikkimajuri.
Kaikkien neljän Tuulan perheet ovat siis hyvin erilaisia, toiset paremmin toimeentulevia, toiset köyhempiä, mutta Tuulat tulevat silti hyvin toimeen ja ovat perustaneet kerhon, jonka tarkoituksena on "tehdä hyvää".
Vaikka kaikilla neljällä Tuulalla on tässä teoksessa osuutensa en voi olla ajattelematta, että teoksen varsinainen päähenkilö on Sini-Tuula.
"Kepeä oli Sini-Tuulan sydän tänä aamuna. Hän kuunteli iloissaan sen hyppelyä ja laulua. Tuntui kuin tienvarrella olevat lumiset puutkin olisivat olleet kultalintuja täynnään. Ei, ei kultalintuja, korjasi Sini-Tuula ajatuksissaan, ei, vaan sinirintasatakieliä! Niin juuri, sinirintasatakieliä oli luminen metsä täynnään tänä ihmeellisenä aamuna. Ja rinteet kasvoivat "kaipuun sinisiä kukkia." Äidillä oli sen niminen kirja. Tuula ei ollut sitä lukenut, mutta hän rakasti sen nimeä "Kaipuun sininen kukka", sillä juuri sellainen kukka oli kasvanut hänen sydämessään pitkät ajat, niin - ja äidinkin sydämessä ja kaikkialla heidän kodissaan.
Sininen tuntuu olevan kirjailijalle tärkeä väri, innotuksen lähde, sillä häneltä on ilmestynyt myös "Kun sinikeijut tulivat" -niminen nuortenkirja, josta kovasti pidin. Eikähän tämäkään teos yhtään hullumpi ollut. Monenlaista sattuu ja tapahtuu. Sini-Tuulan naapuriin muuttaa uusi perhe, jonka tyttärestä Sini-Tuula saa paljon harmia, vaikka ystävällisenä luonteena hän ei sitä näytä, vaan yrittää ystävällisyydellä ohjata tyttöä oikeille raiteille. Sini-Tuula joutuu myös pulaan lähtiessään omin luvin soutelemaan, mistä hänet pelastaa Tuomarilan setä, jonka poika Pekka on Sini-Tuulalle pikkuisen "karvas pala", jonka karvaus kuitenkin lievenee ajan mittaan.
Eletään sotien jälkeistä aikaa pienessä ruukkiyhteiskunnassa. Tytöt käyvät kansakoulua ja ovat neljännellä luokalla. On aika hakea oppikouluun, mutta eroaako tyttöjen tie nyt. Marja-Tuulan perhe on köyhä. Heillä on varaa kouluttaa vain isoveli Hannes.
Helli Kaikkosen Neljän Tuulan kerho on pohjasävyltään kristillistä kirjallisuutta, mutta mitenkään saarnaavaa otetta tässä ei ole. Sini-Tuulalla on lapsen luottavainen olo Taivaan Isän varjeluun, vaikka hän eksyisikin tottelemattomuuden tielle, kuten souturetkellä osoittautuu. Pidän Helli Kaikkosen teoksista hyvin paljon, niissä on arjen realismin ohella paljon saduntaikaa ja lumoa. Lukisin mielelläni sen Tornitalon Tuulankin.
Pohjoinen 2024 -lukuhaaste kohta 21. Kirjan tai elokuvan nimessä on numero, Helli Kaikkonen: Neljän Tuulan kerho
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti