Maire Lankinen & Nazzareno Sifo: Maire - Hänen Majesteettinsa palveluksessa!

 

Maire Lankinen & Nazzareno Sifo

 Maire - Hänen Majesteettinsa palveluksessa

Johnny Kniga, 2024

250 + 2 s.

Kylläpä olikin kiva lukukokemusmatka aikaan menneeseen ja brittiläiseen kulttuuriin ja  kuninkaallisiin suomalaisen neitosen matkassa. Kerronta oli sumeilemattoman hauskaa, rippusella savolaista huumoria, hyväntuulisen mutkatonta ja koreilematonta. 

Kaikki saa alkunsa englannin kruununprinssi Williamin Suomen-vierailusta. Maire Lankinen, jo iäkäs rouvashenkilö saa päähänsä, että hänen täytyy päästä paikalle ja antaa kuninkaalliselle vierailijalle lahja - karhuveistos. Mutta kuinka käykään, kun hän erinäisten selontekojen jälkeen pääsee kasvotusten Hänen Kuninkaallisen Korkeutensa kanssa, unohtuu karhulahja antamatta. Maire ei kuitenkaan anna periksi. Hän lähtee kävelemään kohti presidentinlinnaa, jossa uskoo vieraan olevan, mutta ei. Prinssi ei enää saavukaan paikalle.

-Voi ei. Olipa ikävää, että lahjan antaminen unohtui. Valitettavasti hänen kuninkaallinen korkeutensa ei taida enää tulla tänne. On ovenavaajan ystävälliset pahoittelut.

No, eihän sille sitten mitään mahda, Maire sanoi ja oli kääntymässä pois. - Anteeksi, mutta sanoitteko, että olitte töissä hänen mummillaan, siis kuningattarella? - Kyllä, olin töissä kuningattarella useamman vuoden ja asuin Buckinhamin palatsissa. Taisin olla ainoa ulkomaalainen silloin siellä. - Miten? Mitä te teitte siellä, jos saa kysyä.  Maire hymyili naiselle ja sanoi: - No se onkin vähän pitempi stoori.

Näin siis prologissa tämän muistelmateoksen syntyhistorian taustoja. Se, miten karhuveistoksen kanssa kävi kerrotaan epilogissa. Siinä välissä on sitten se varsinainen tarina siitä, kuinka savosta kotoisin olevan nuori kampaajanainen hakeutuu kotiapulaiseksi britteihin ilman kielitaitoa, täysin ummikkona. Onneksi mukana seikkailussa on muitakin suomalaisia. Oltuaan muutaman viikon kotiapulaisena Windsorin kaupungissa Maire haluaa näkemään Lontoota. Hän menee työnvälitystoimistoon ja häneltä kysytään, miten olisi, kiinnostaisiko työskentely Buckinhamin palatsissa? Ainoa kysymys oli vain se, oliko neidillä mustaa pukua? Ja olihan Mairella. Itseommeltu musta leninki. Mutta kuinka kertoa nykyiselle työnantajalle, että hän lähtisikin muihin hommiin.

Kuten jo sanoin, tämä lukukokemus oli mitä mainioin. Kivasti kerrottu ilman pönötystä ja kumarteluja. Tämä ei ole tirkistelyä, vaan maanläheistä ja inhimillistä kuvausta. Valokuvaliite tuo oman kiinnostavan lisänsä ja autenttisuuden tarinankerrontaan.

Vaikka tarina on kerrottu nykyajan näkökulmasta  muistellen tulee ajankuva hienosti esille pienissä yksityiskohdissa. Itselleni, 60-luvulla koulutien aloittaneena puhutteli erityisesti tuo kielitaidottomuus. Maire ei ollut kouluja käynyt, kansakoulupohjalta vain siskon kampaamossa aloittanut. Englantia ehkä opetettiin oppikouluissa, mutta kansakoulussa ennen minua aloittaneilla aloitettiin kolmannella luokalla ruotsin kieli (tosin en tiedä, mistä vuodesta alkaen näin oli ja oliko kaikkialla suomenmaassa näin). Ruotsi vaihtui englanninkieleen minun vuosiluokallani. Tämä kielijuttu oli vain yksi pieni vivahde kerronnan lomassa, ajatuksiini noussut.

 Ehdottomasti tämä oli yksi vuoden parhaista lukukokemuksista.

Erityismaininta tälle luonnehdinnalle.

"Hän näytti isoine hattuineen vihaiselta herkkusieneltä."

--

Pieni Helmet 2024 -lukuhaaste kohta 25. Kirjaa on suositellut opettaja tai kirjaston työntekijä. Tätä on suositellut Kini Kirjavinkeissä.