E. Von Adlersfeld-Ballenstrem
Kreivitär Käthe naimisissa
Alkuteos: Komtesse Käthe in der Ehe
Suomennos: Aira Sarkkila
Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1920
183 s.
Kansikuva: von F. Czabran
Käthe jutteli kaikenlaista, voimatta kuitenkaan herättää Kuki-tädin mielenkiintoa. Lopuksi hän rupesi ihailemaan asterikimppua, jonka setä Destelcamp muutamia päiviä sitten oli kohteliaasti antanut hänelle ja joka vielä oli tuore. Silloin Kuki-täti ilmaisi mielipiteensä chrysanthemumeista ja miehen uskollisuudesta. — Chrysanthemum ei tuoksu, huomautti Käthe kuivasti, kun Kuki-tädin nenä yhä viipyi värikkäiden kukkien seassa. "Miehen uskollisuuskaan" ei tuoksu, vastasi rouva von Diestelcamp miettiväisenä.
Kreivitär Käthen toilailut ja aikaansaamiset jatkuvat. Käthe on naimisissa adjutanttinsa kanssa ja on nyt rouva Kirckhwald, kun tulee kirje miehen tädiltä Habakukinelta, joka ilmoittaa saapuvansa vierailulle. Käthe on kauhuissaan, sillä hän ei tiedä, miten toimia moisen sukulaistädin kanssa ja emännöidä. Hän kirjoittaa entiselle kotiopettajattarelleen neiti Knickerbockerille ja kutsuu tämän luokseen auttamaan asiassa.
Käy niin, että täti saapuukin yllättäen, vaikka on kirjoittanut ilmoittavansa tarkemman tulopäivän ennakolta. Sähke on kuitenkin jäänyt saapumatta, kiitos Habakukine-tädin seuraneidin, joka vaikuttaa ottaneen emännästään yliotteen.
Kreivitär Käthen tapahtumat pyörivätkin suurelta osin näiden kahden tarmokkaan ja omapäisen naisen kesken. Habakukine, jota lyhyesti kutsutaan Kuki-tädiksi saa Käthen tunteet pahasti kiehumaan eikä Kuki-tätikään oikein tule toimeen Käthen kanssa. Lopulta Käthe tekee salaisen suunnitelman tutun prinssin kanssa, tai pitäisikö sanoa, että prinssi tulee avuksi ja lähettää kamariherransa, jota myöhemmin kutsutaan myös hovimarsalkaksi, hra Diestelcampin, jonka nimi on myös Habakuk vierailulle Kirckwaldien luokse ja siitä seuraa, että Kuki-tädistä tulee rouva Diestelcamp, josta taas seuraa, että Kuki peruu lupaamansa häälahjan (maatilansa lahjoittamisen) ja antaakin sen sijaan papukaijan hopeisessa häkissä, papukaijan, joka osaa sanoa vain yhden sanan: Sarvikuono.
Tuohon aloituksen tekstiotteeseen liittyen minun täytyi ottaa selville asterien ja krysanteemien eroavaisuudesta tai samankaltaisuudesta, onko kyse samasta vai eri lajikkeesta? Ei sillä, kasvitieteen jaottelu on liian vaikeaa. Itse näen asterien sinipunaiset kukat kodin navettatien varrella ja krysanteemit maljakossa aivan erilaisina. Ota siitä nyt sitten selvä.
Mikä herätti erityisen kiinnostuksen kasvimaailmaan on tuo alun tekstiotteen "miehen uskollisuus". Käthen viattomat sanat saavat Kuki-tädin luulemaan, että Käthe ei pidä hra Diestelcampia uskollisena ja siitä seuraa omat sotkunsa, jotka lopulta johtavat siihen, että Käthe sulkee hra Juustopään miehensä vaatekaappiin. Mutta varsinaisen uteliaaksi minut tekee Kuki-tädin maininta "miehen uskollisuudesta". Alaviite kertoo, että kyseessä Saksassa käytetty kasvin lempinimi. Tätä minun täytyi siis alkaa googlailla ja löysinkin selvityksen. Kyse on nurmitädykkeestä (Männertreu).Paitsi mustasukkaisuusdraamaa teoksen toinen draama syntyy Käthen saatua lapsen, jonka nimeksi annetaan Heinz vastoin Kuki-tätiä, joka kummina on antanut pojalle nimen Habakuk, joka onkin pojan neljäs nimi.
Miten Käthe ja Kuki-täti pääsevät tasoihin, hra Diestelcamp antaa Käthelle, joka on käyttänyt Kuki-tädin heikkouksia hyväkseen voittaakseen tämän, neuvon: Kun "käyttää hyväkseen toisen heikkouksia" --- --- "käyttää niitä niin, että asianmukainen luulee voittaneensa sen sijaan että on hävinnyt".
Kyllähän tämä ihan viihdyttävää tarinaa on, mutta kyllä minä hieman menin sekaisin nimissä ja täytyy ihan muistella, keitä siinä aiemmassa osassa olikaan. Ja mihin tässä tarinassa lopussa katoaa se Kuki-tädin seuraneiti? Lisäksi tässä on jotain pientä, mikä saa hieman pyörittelemään päätä ja miettimään oikeudenmukaisuutta ja kunnioitusta. Käthe on mielestäni vähän liian juonitteleva, jos tätikään ei kaikkein sympaattisin hahmo ole. Miksikään roolimalliksi ei kummastakaan ehkä ole, vaikka jotain he kumpikin lopulta oppivat käytöksen suhteen.
 |
| Teos löytyy Gutenbergista alkuperäisenä ja kuvitettuna: https://www.projekt-gutenberg.org/adlersfe/kaethe/titlepage.html. Olisikin mielenkiintoista kokeilla, voisiko vertailemalla oppia itseopiskellen saksankieltä? |
---
Mainittakoon, että olen itse luokitellut tämän vanhaksi tyttökirjaksi, vaikkakin tämän voisi ehkä lukea humoreskiksi ja viihderomaaniksikin, aika lailla hömppää.
---
Satakirjastojen lukuhaaste 2026 kohta 20: Kirja on jatkoa aiemmin lukemallesi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti