Herön kartanon Gunvor
Ilmestynyt aiemmin nimellä Gunvor Thorintytär Heröstä
Alkuperäisteos: Gunvor Thorsdatter til Herö
Suomentanut ?
WSOY, 1920 (3. painos)
254 s.
Présevez-moi, mon Dieu! La mer est si grande et ma bargue est si petite! - Bretagnelainen kansanalaulu
Tästä motto-lauseesta huolimatta Herön kartanon Gunvor ei kuitenkaan sijoitu tästä Bretagneen vaan Norjan merenrantakyliin, Pohjoisen ylämaan kalastajakyliin. Norjalaisista paikannimistä mainitaan Trondheim, johon tarina ei kuitenkaan sijoitu. Ylämaasta puhutaan, mikä määrite itselläni tuo mieleen lähinnä Skotlannin. Googlen tekoäly-yhteenveto kertoo, että ylämaa-termiä voidaan käyttää kuvaamaan Norjan vuoristoalueita tai korkealla sijaitsevia maatiloja. Minua kuitenkin hämmentää, enkä oikein pysty saamaan silmiini maisemaa, jossa samanaikaisesti elettäisiin ylängöllä ja merenrannalla. Tarina sijoittaminen Norjan kartalle on hyvin vaikeaa, sillä loppupuolella mainitaan, kuinka "Pitkinä talvi-iltoina, kun Jäämeren myrskyt syleilevät taloa, on Herössä aivan tyyntä paksujen hirsien turvissa." Kuitenkin, kun Trondheim, jossa kuitenkin on käväisty sijoittuu suunnilleen Norjan keskipaikkeille ja Jäämeri on pohjoisempana, niin vaikea tarinaa on sijoittaa niin ylöskään pohjoiseen.
No, niin tai näin, niin tarina ei ole kehno. Tarinan keskiössä on Gunvor niminen nainen, jonka isä on kuollut ja ollut melkoisen hurjanlainen puoliso Gunvorin Elina-äidille. Herön kartano on kuitenkin säilynyt suvulla, jonka perijä Gunvor siis on. Lapsena Gunvor lauloi paljon , mutta sitten tapahtui jotain, hän vei kitaransa ullakolle eikä koskaan enää laulanut. Gunvoria kuvataan sanoilla:Tyyneys, kylmä arvokkuus ja hieno, henkevä sydämellisyys. Näitä sanoja käyttää Svein Torgersen. Nuori lääkäri, jonka kanssa Gunvorin pitäisi mennä naimisiin. Sveiniä Gunvor puolestaan kuvaa tuomari Falckille: Svein Torgersen "Hänen kirjansa on avoin, jokainen voi lukea sitä". Tuomari Falck puolestaan kuvaa Sveiniä Gunvorille näin: "Hän hämmästyttää minua olemalla niin totuudellinen, että vaikkakin hän tahtoisi valehdella, hän ei voi; ja sitten hän on aivan liian hurja vasemmistolainen, hän polttaa minua".
Herön kartano on kunnioitettu yhteisön tukipilari, joka ottaa hoiviinsa pienen Gunn-tyttösen, sekä myös Irmildin, lapsena merestä pelastetun 16-vuotiaan neitosen, joka on "pitkä ja hoikka, taipuva kuin pajunvitsa ja levoton, ei hetkeäkään hän voinut olla liikkumatta".
Olen määritellyt tämän teoksen aikalaisromaaniksi, vaikka jotkut sivustot laittavat tämän historialliseksi romaaniksi. Meidän ajastamme katsoen tämä tietysti kertoo historiallisesta ajasta, mutta kun kirjailija Prydz on tämän kirjoittanut, hän on varmaankin kertonut omasta ajastaan ja sen muutosilmapiiristä. Muutos onkin tässä teoksessa läsnä vahvana teemana. ""Älkää yrittäkö yhdistää vanhaa ja uutta aikaa! Toinen elää ja toinen on kuolemassa."
Herön kartanon Gunvor on myös hieno luonnekuvaus, ei vain Gunvorista, joka on vahvan naisen kuvaus, kuvaus naisesta, jolla on arvot kuosissa ja joka tekee sen, minkä oikeaksi katsoo. Gunvor, vaikka tahtoo tehdä hyvää yhteisössään ei kuitenkaan ole mikään "lempeä" naishahmo. Hänessä, niin kuin äidissäänkin on jäyhyyttä. Svein taas on aivan päinvastainen luonne. Tärkeä hahmo on myös tuomari Falck, joka "ei osaa avata oveaan onnelle", kuten Gunvorin äiti Elina häntä moittii.
Herön kartanon Gunvor on kirjoitettu 1800-luvun loppupuolella. Teoksessa on jonkin verran uskonnollista kuvausta, mutta varsinaiseksi kristilliseksi teokseksi en tätä määrittelisi. Nämä kuvaukset jopa saavat minut pyörittelemään päätäni, niin outona ja itselleni vieraana kristinusko tässä kuvastuu. Norjalainen sielunmaisema, viikinkien ajan perintö ja meri elämään vaikuttavana elementtinä ovat hyvin vahvasti läsnä.
Hieman minä mietin aloittaessani tämän teoksen lukemista, että kuinka pitkälle minä uskallan tätä lukea, sillä ensimmäinen luku, eräällä tavalla johdantoa oli, synkeää ja aavemaista ja mietinkin, mitähän tässä tuleekaan. Taikausko on läsnä ihmisten arjessa ja luonnekuvaus Irmildistä lisäsi pelkoa. Lopputulemana voin kuitenkin sanoa, että ajottaisesta "pelon ilmapiiristä" tämä ei ole kauhoromantiikkaa.
Kulttuuriviittaus:
Beethowenin Marcia funebre sulla morte d'un eroe
Erityismaininta tälle kuvaukselle:
"Pikku lapset juoksentelivat kuin kissanpoikaset"
--
Pieni Helmet 2026 -lukuhaaste kohta 11: Kirjassa tanssitaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti