Etty Hillesum
Päiväkirja 1941-1943
Alkusanat J.G.Gaarlandt
Alkuteos: Het verstoorde leven (Häiriintynyt elämä)
Suomentanut Anita Odé
Otava, 1984
"Olen tehnyt kuolemattoman palveluksen ihmiskunnan hyväksi: En ole koskaan kirjoittanut huonoa kirjaa."
Hämmentävä lukukokemus, en muuta voi sanoa. Etty Hillesumia on rinnastettu Dietrich Bonhoefferiin, ja tämä mielen pohjalle vuosien takaa jäänyt rinnastus on pohjana lukukokemukselleni. Mitä yhteistä, mitä erilaista heissä on. Bonhoeffer oli saksalainen pappi, joka ei paennut eikä piiloutunut, teki vastarintaa ja vastasi teoistaan. Etty oli hollantilainen juutalainen, opiskelija, joka ei myöskään piiloutunut. Ettyn vastarinta oli hyvin erilaista kuin Bonhoefferin. Sitä voisi luulla antautumiseksi vääjäämättömyyden edessä, paitsi, että jos yhtän ymmärsin, kyse ei ollut antaumisesta, vaan todellisuuden tunnustamisesta. Etty ei uhriutunut. Yhä uudelleen ja uudelleen Ettyn elämännäkemys on, kaikesta sorrosta, julmuudesta ja tuhoamisesta huolimatta: "Elämä on kaunis ja minä tunnen olevani vapaa." Etty on "valmis todistamaan jokaisessa tilanteessa kuolemaan saakka, että elämä on kaunis ja arvokas eikä ole Jumalan syytä, että kaikki on niin kuin nyt on."
Tämä Ettyn jumalasuhde on erikoinen ja hämmentävä. Etty on juutalainen, mutta hän lukee Pyhän Augustinuksen kirjoituksia, Raamattua. Sanoisin, että näkemys on enemmän filosofis-henkinen Hän käy ... kuolemanvakavaa keskustelua syvimmän olemuksensa kanssa jota nimittää yksinkertaisuuden vuoksi Jumalaksi. Kaiken "häiriintyneisyyden" keskellä Etty lepää itsessään ja turvaa itseensä. Ja tuo itse, tuo kaikkein syvin ja rikkain minussa, se johon turvaan, sitä nimitän Jumalaksi.
Kristillisyydestä:
"Rauhasta voi tulla aitoa rauhaa vasta kun jokainen yksilö löytää rauhan sielustaa ja voittaa muita ihmisiä kohtaan tuntemansa vihan" tai "En näe muuta tietä kuin että jokainen meitstä kääntyy sisäänpäin ja repii itsestään kaiken sen pahan, minkä vuoksi hän haluaisi tuhota toiset."
Tätä jälkimmäistä keskustelukumppani pitää kristillisyytenä ja onhan näissä ajatuksissa, kummassakin jotain vuorisaarnamaista.
Juutalaisuudesta:
Kirjallisuudesta:
Paitsi Pyhää Augustinusta ja Raamattua Etty lukee Jungia, Schubertia, Tolsoita, Dostojevskin Idioottia, Venäjän kielioppia, Jungia, Tolsoita. Ja erityisesti Rilkeä. Rilkeen hän palaa yhä uudelleen.
Etty pohtii Rilken runon sanaa Weltinnenraum (Maailman sisustus).
Holokaustista ja ajan ilmapiiristä:
Jos kaikki tämä kärsimys ei johda ajatusmaailman laajentumiseen, suurempaan inhimillisyyteen, jolloin kaikki pikkuseikat ja sivuasiat haihtuvat elämästä, silloin se on ollut turhaa.
Hämmentävää, hyvin hämmentävää teologiselta näkökannalta katsottuna. Osittain hyvin ajankohtaista sanottavaa ja muistutettavaa tälle ajalle. Elämme ajassa, jossa historia uhkaavasti näyttää toistavan itseään. Kuitenkin tässä on myös jotain, mitä vierastan ja mikä saa minut varuilleni oman vakaumukseni kannalta. Voisin jopa arvioida, että tässä on vivahdus varhaista New Age -ajattelua.
Hämmentävä, hämmentävä teos, ei dokumentaarisuuden, vaan teologiselta kannalta.
Pieni sivujuonne, detalji, joka sai minut mietteliääksi oli se aspiriini-määrä, jota Etty käytti päänsärkyyn. Nykytietämyksen valossa sanoisin, että se lähenteli jo vaarallista määrää.
Satakirjastojen lukuhaaste kohta 18: Kirja on kierrätetty
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti