  |
Amy Le Feuvre
Pieni palvelustyttö
Alkuteos: The little maid
Suomentanut: Th. Yrjö-Koskinen [Theodolinda Hahnsson]
WSOY 1909
Luettu Projekti Gutenbergista
Hän oli puettu ruskeaan hameeseen, mustaan liiviin sekä virttyneeseen siniseen huopahattuun, johon oli koristeeksi pantu musta nauhasolmuke sekä harmaa likainen variksensulka. Hän oli kietonut käsivartensa polviensa ympäri, ja jalat, joissa oli rikkinäiset kengät, lepäsivät jonkunlaisen appelsiinin kuorista ja rikkinäisistä pulloista sekä tinasohjosta muodostuneen läjän päällä. Hänen silmänsä olivat siniset ja suuret, ja hänen hiuksensa, jotka olivat epämääräisen ruskeata väriä, riippuivat oikosina suortuvina hänen hentojen vilustuneiden kasvojensa ympärillä. Mutta hän oli uneksija. Tarkka tutkija olisi havainnut, että hänen sielunsa oli kaukana hänen ympäristöstää
Pieni palvelustyttö on tarina Greetasta, alkuperäiseltä nimeltään Peggy. Hän on pieni 13-vuotias slummien lapsi, jonka vanhemmat ovat kuolleet ja siksi asuu invaliditätinsä, rouva Perkinsin luona Bone Alleylla, Lontoossa. Greetalla on yksi haave: päästä palvelukseen. Greeta käy säännöllisesti pyhäkoulussa ja on kuullut Raamatun kertomuksen pienestä israelilaisesta palvelustytöstä ja spitaalisesta Naimanista. Greeta haluaisi olla kuin tuo pieni tyttö, ja päästä myös johonkin hienoon taloon, jossa on "sairas kapteeni".
Pieni palvelustyttö on paitsi vahvan kristillisen sanoman sisältävä tarina, myös tarina määrätietoisesta, erikoislaatuisesta pienestä tytöstä, jonka määrätietoisuus lopulta johtaa toiveiden täyttymiseen. Tarinassa on myös paljon huumoria omalaatuisine teologisine pohdintoineen.
Kun tytön täti kuolee ja Greeta miettii, mitä nyt, hän saa neuvoja karamellikauppiaan rouva Creeneltä, jonka kanssa hän on hyvä ystävä. Greeta ei kuitenkaan jaksa odottaa vaan ottaa itse asioista selvää ja menee välitystoimistoon, jossa hänen vilkas puheensa ja erikoislaatuisuutensa ei kuitenkaan tee suurta vaikutusta, päinvastoin. Greeta joutuu lähtemään tyhjin käsin pois aikoen palata seuraavana päivänä, sillä hän ei halua mitä tahansa paikkaa, vaan:
minä toivon hyvää palveluspaikkaa oikean herrasväen luona".
Greetalla riittää mielikuvitusta ja hän puhelee
itsekseen toiveistaan ja todellisuudesta ikään kuin siten voisi saada selvän tilanteestaan.
Tullessaan ulos välitystoimistosta, hän seisoo alakuloisena kadulla, kun hänet huomaa nuori nainen ja kysyy, mikä hätänä.
 |
| Kuvakaappaus: Gutenberg |
Keskusteltuaan tytön kanssa, tämä nainen, Joyce Churchill ottaa lisää selvää tytön taustoista ja kuinka ollakaan, Greeta pääsee hänelle ja siskolleen Helenalle palvelutytöksi maaseudulle. Lontoon slummeissa eläneelle Greetalle maaseutu on ensin pettymys, kuinka likaista siellä onkaan (muta tarttuu jalkineisiin), mutta vähin erin hän huomaa ihanat kukat, joita voi poimia ilmaiseksi toisin kuin kaupungissa, jossa niistä saisi maksaa. Sitten tapahtuu onnettomuus: Helena putoaa portaissa ja toivuttuaan sisarukset lähtevät Bournemouthiin. Greeta saa väliaikaisen paikan rouva Dalen, johon hän on tutustunut läheisessä maatalossa, luona Lontoossa ja sitten hän on onnesa kukkuloilla: Rouva Dalen luo saapuu sukulainen, sairas kapteeni Intiasta.
No, tarinassa on todellakin draaman kaarta kylliksi ja punainen lanka juoksee soljuvan pirteänä kuin keväinen puro.
Kaiken kaikkiaan Pieni palvelustyttö on mainio ja lysti tarina, jonka hengellistä otetta ei pidä pelästyä. Ajankuva ja Greetan luonnekuva ovat kerrassaan mukaansatempaavia.
Itselläni kiinnittikin huomiota muutamat erikoiset ilmaisut, jotka tosin on otettava myös ajankuvaan liittyvinä ja sinänsähän kielelliset ilmaisut ovat ajansaatossa vaihdelleet hyvään tai huonoon suuntaan.
Ilmaisullisuudesta:
Kävelykyvyttömässä käytetään ilmaisua viallinen, mikä soinnahti korvaan erikoiselta, samoin kuin "tulin tänne entispäivän edellisenä päivänä". Tarkoitetaanko sillä toissapäivän edellistä päivää vai edellispäivän edellisenä eli toissapäivänä. Niin tai näin, niin asianhan voisi tarkistaa Gutenbergista, jossa alkuperäisteos on saatavilla, vaan hauskalta tuo varhainen suomennos kyllä kuulostaa, samoin kuin "viivymme poissa toiseen päivään"
Mikä myös sai miettimään aikaa ja tapoja oli erään naapurinrouvan huoli, kun Greeta oli hakemassa lääkäriä loukkaantuneeelle Helenalle.
Mutta, siunatkoon sinua, tyttö, ethän sinä tuolla tavalla saata lähteä Ferndaleen ilman hattua!
Tuntuu jotenkin nurinkuriselta huolestua siitä, onko hattu päässä vai ei, kun on hätä käsissä. Tämä on kuitenkin myös osoitus tarinan humoristisesta puolesta, joka tekee tarinasta elävän ja ilmeikkään.
Olen aiemmin lukenut Amy Le Feuvren Teddyn nappi -teoksen ja luulenpa, että mielelläni lukisin lisääkin kirjailijan teoksia. Täytyypä tutkia Gutenbergia lisää.
Muualla mainittua:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti