Patricia Wentworth: Askelkivet

Kuvakaappaus: Kirjasampo

Patricia Wentworth

Askelkivet

Alkuteos: The Waterplash 

Suomentanut Sirkka Rapola

Otava,  1977

286 s.

Aloitus: Greeningsin kylä on noin puolentoista mailin päässä Embankin maaseutukaupungista. Jonakin päivänä kaupunki vielä nielaisee kylän: sen maalauksellisen vanhan kirkon, jota monen monituisen sukupolven haudat ympäröivät, sen kadun, mökki- ja huvilarykelmät, sen uusklassisen pappilan, joka oli rakennettu vanhan, 1801 palaneen tilalle, ja sen pienet hienot, 1700-luvun loppupuolella rakennetut, Randomin suvulle tarkoitetut talot. Mutta se päivä ei ihan vielä koita, koska Puolenpennin tie, joka yhdistää kylän Embankiin, ei oikeastaan johda mihinkään pitemmälle, vieläpä päättyy juuri Greeningsin luona puroon, joka on sillä kohtaa levinnyt lammikoksi.

Tämä tien kohta, jossa askelkivet voivat olla liukkaita ja joita pitää kulkea varoen, muodostuu kohtalokkaaksi muutamille Greeningsin kylän asukkaille.

Keskiössä on Randomin suku, jonka kolmesta veljeksestä, Jamesista, Jonathanista ja Arnoldista tarinan juoni alkaa kehittyä. Randomin kartanon omisti James, joka oli naimaton vanhapoika. Jonathanilla on poika Edward, ensimmäisestä avioliitostaan. Nykyinen puoliso Emmeline asuu portinvartijan talossa yhdessä kissojensa kanssa, joita on parhaimmillaan kymmenkunta. Kartanoa hallitsee kuitenkin Arnold, jolle James, joka on kuollut joitakin aikoja sitten, on testamentannut omaisuutensa, koska Edwardin uskotaan kuolleen. Hänestä ei ole kuultu mitään viiteen vuoteen. Kun Edward palaakin yllättäen, kaikki säälittelevät häntä, koska ei ole saanut mitään ja oli sentään ollut setänsä lempilapsi. Edward ei palatessaan astu kartanoon, vaan asettuu Lordi Burlingtonille tilanhoitajaksi. Edwardista huhutaan kaikenlaista, missä hän on ollut ja mitä hän on mahtanut tehdäkään. Mutta Burlington ei usko huhuja, vaan uskoo nuoreen Edwardiin. 

Muista henkilöistä:

Susan Wayne, joka saapuu kartanoon luetteloimaan kartanon kirjastoa. Clarice Dean tyrkky sairaanhoitaja. Vanhapiikaneidit Mildred ja Ora Blake, rouva Stone tyttärensä Jimmy Heard, joka löytää ensimmäisen uhrin, William Jackson, vaimonsa Annien rahoilla elelevä miehenpuoli, Ruth Ball, Miss Silverin vanhan tuttavan tytär, joka on Greeningsin pappilan rouvana, kauppaa pitävä Mrs Aleksander, Tohtori Croft, nuori ja innokas komisario Bury, joka uskoo olevansa jäljillä ja valmis pidätykseen,  Superintendentti Nayler, joka toppuuttaa nuorta alaistaan, Poliisipäällikkö (?) Lamb,  päänsärkyä poteva rouva Dean ja monia muita ompeluseuralaisia. 

Askelkivet ei ole varsinainen mysteerikirja, vaikka dekkari onkin. Syyllinen paljastuu lukijalle aika äkkiä, vaikka epäilyksiä langetetaan vähän sinne ja tänne. Arkista maalaismiljöötä synkistämään tuodaan tapaus historian hämäryydestä ja hautakiven synkästä runosta. Tämä ei kuitenkaan ole lainkaan tylsä kirja. Kahta outoa kuolemantapausta, jotka ovat sattuneet peräkkäisinä perjantai-päivinä juuri kyseisen, alussa mainitun tienkohdan paikkeilla, tulee erinäisten keskustelujen jälkeen selvittämään neiti Maud Silver yhdessä Scotland Yardin Frank Abbotin kanssa. Maud Silver ehkä muistuttaa Agatha Christien neiti Marplea, mutta poikkeaa kuitenkin taustaltaan ja olemukseltaan kanssasisarestaan. Eivät he ihan yksi yhteen ole. 

Minua niin suunnattomasti harmittaakin, että näitä Silverin tutkimuksia, ei ole kaikkia suomennettu, koska nämä ovat kyllä verrattomia tarinoita, jos kaipaa pientä jännitystä ja aivovoimistelua, sillä kyllä näissä sitäkin tulee. Otava on suomentanut 32:sta kirjasta kuusi Miss Silverin Tutkimuksia -nimikkeen alla ja lukisin kyllä enemmänkin tämänkaltaisia dekkareita, joissa ei revitellä eikä mässäillä rikosten brutaaliudella. Suosittelen tutustumaan, jos ei ole aiemmin tuttuja. 

...

 Satakirjastojen lukuhaaste kohta 7: Kirjassa on vettä