Kevään odotetuin kirja omalta osaltani on Kaisa Viitalan Klaanin tulevaisuus , kirja, jonka olen ajatellut ostaa omaksi, kunhan tilaisuus koittaa.
Mitä muutoin tulee kevään uutuuskirjoihin, niin paikallinen kirjasto on edelleen minun tavoittamattomissa remontin jälkiselvittelyjen takia, joten seuraavien kirjojen lukeminen taitaa venyä hamaan tulevaisuuteen, ellei sitten kirjasto ehdi avautua ennen niiden ilmestymistä, mikä olisi toivottavaa, sillä uutuuskirjojen osalta olen vahvasti kirjastotarjonnan varassa, ellen sitten rohkaistu kysymään arvostelukappaletta.
Enni Mustosta olen jonkin verran lukenut, vaikka hänen teoksensa ei ominta genreä olekaan. Tämä Pappilan piika -teos minua kuitenkin jonkin verran kiinnostaa. Maaseutuidylli, ajat menneet kaukaiset ... esittelyn perusteella tässä saattaa olla jotain, minkä seurassa saattaisin viihtyä.
Joel Haahtelan Talvikappeli kuulostaa kiehtovalta. Tuttua filosofista haahtelamaista pohdintaa, uskoisin. Olisikohan jopa parhainta Haahtelaa? Sen voisi todeta vasta luettuaan.
Sini Ezerin Jerusalemin morsian oli hieman hämmentävä lukukokemus. Kentie sitä olisi myös tämä jatko-osa Masadan kirjuri, jota ehkä voisi ajatella ottaa ja lukea. Jossain määrin kiinnostava aihe, vaikkakin historiaa tuntevana on varmasti myös traaginen. Mene ja tiedä -
Fiona Valpyn teoksista olen tykännyt vaihtelevasti. Tämä Valpyn uutuusteos. Allamme hohtava taivas, on siinä ja siinä tykkäisinkö vai en. Kiinnostava miljöö tässä kuitenkin on, mutta ... edellinen lukukokemus teki hieman varaukselliseksi ... Mietitään ja päätetään, kun saadaan käteen selailtavaksi. Suin päin en sukella kerronnan syvyyksiin tämän kohdalla.
Mikkkel FØnsskovin Kirkas yö kertoo vastarintatoiminnasta laulun voimin. Kuulostaa kiehtovalta ja hieman toisenlaiselta näkökulmalta toisen maailmansodan vastarintatoimintaan. Tarinan sijoittuminen Tanskaan tuo oman kiinnostavan näkökulman.
Pidin hyvin paljon Kristin Harmelin Unohdettujen nimien kirjasta, jonka voisin lukea uudelleen, ja jonka hankkimista omaksi olen harkinnut huonosta kansiratkaisusta huolimatta. Siinä oli jotain, mikä toi mieleeni Dickensin Kaksi kaupunkia. Sen sijaan hänen Katoavien tähtien metsä teki hieman erilaisen vaikutelman. Tämä Harmelin uutuus Pariisin tytär vaikuttaa kuitenkin kiinnostavalta, vaikkakin sotateema tässäkin ehkä nakuttaa liiallisesta samankaltaisuudesta ...
Mitä ajatuksia sinulla herää valinnoistani? Onko yhtän samankaltaisuutta omiin mieltymyksiin vai kuljetko aivan eri polkuja? Kirjallisuutta on niin moneen lähtöön ja polkuja valittavaksi hyvään tai huonoon suuntaan, ilon kokemuksiin tai pettymyksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti