Vuosi (2025) luettua elämää TILASTOINA

Vuonna 2025 luin 134 kirjaa, mikä  31 enemmän kuin edellisenä vuonna ja yksi (1) vähemmän kuin toissavuonna. Kesken jätin 11 kirjaa.  

Kirjoista suurin osa oli ensilukuja. Uudemman kerran luin parisenkymmentäkirjaa ja muutamia kirjoja oli sellaisia, joista en ollut ihka varma, olinko lukenut aiemmin, vai enkö.

 

Kirjallisuuden kotimaisuusaste on tänä vuonna, sanoisinko kiitettävästi noussut, kuitenkin olen myös kiitettävästi pitänyt yllä englanninkielentaitoani. Mielenkiintoista on, että kirjailija on saattanut olla esim.suomalainen, mutta, kieli, jolla hän on kirjan kirjoittanut onkin jokin muu kuin suomenkieli, siitä tuo hämmentävä merkintä sekä/että. 

Kirjailijan "kotimaa"

12:n kärki

Kirjailijan kotimaata ei aina ole kovin helppo määrittää. Kirjailija on saattanut syntyä paikassa X, mutta opiskellut toisaalla ja elänyt aikuisuutensa ties missä. No, suuntaa-antavana kirjailijat ovat levittäytyneet näin. Neljän kirjailijan kohdalla en ole voinut määritystä tehdä ja tilastointivirheeksi olen merkinnyt yhden (+/- 1).

Alkuperäiskielet olivat:  Englanti (45), suomi (44), ruotsi (14) , saksa (9) , ranska (6), italia (3), norja (2) , tanska (2), venäjä (2), ei tietoa (1), espanja (1), heprea (1), hollanti (1), japani (1), tsekki (1), ukraina (1)

 

Enimmäkseen olen lukenut naiskirjailijoiden tekstejä. Toiveissa on ollut kuitenkin lisätä miesten kirjoittamien teosten määrää ja ilokseni huomaan, että miesten suhde onkin hieman noussut edellisvuosiin nähden. Jonkin verran on tullut luetuksia teoksia, joiden kirjoittajina on ollut sekä että tai useampia kirjoittajia.

Luen mielelläni sekä aikuisille suunnattua proosaa että lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Näiden suhdeluku näyttääkin melko tasaiselta. Runoja tulee silloin tällöin luettua, tietokirjallisuutta harvemmin. Yritin seurata kirjallisuuden tyylilajeja hieman monipuolisemminkin, mutta sekosin jossain vaiheessa tyypittelyssä ja siksi tästä puuttuu erikseen määritelmä esim. dekkareista. Myös tuo muistelmat/elämänkertaosio on toisinaan hieman siinä ja siinä, fakta ja fiktio -akseli on toisinaan hieman horjuva. Täytyy skarpata tänä vuonna. 

 

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden tarkemmassa analyysissa tyttökirjallisuus on voimissaan, mikä ei yllätä, vanhemman tyttökirjallisuuden ystävä kun olen. 

Koska paikkakuntani kirjasto on remontin alla, enkä niin ollen pääse sen palveluja käyttämään on minun ollut turvauduttava kotikirjastoni ja Projekti Gutenbergin tarjontaan (koska ei liiat antikvariaattiostotkaan ole suositeltavia). Tästä syystä on vanhemman kirjallisuuden osuus huomattavasti noussut aiempiin vuosiin nähden. Uutuuspalkki tarkoittaa kuluvaa vuotta, mikä lisää 2000-luvun jälkeisen kirjallisuuden osuutta loppulukemisssa.

 

  

2025 

Teosta luonnehtiessa on aika helppo, yleensä, luokitella, onko teos profaania vai kristillistä/hengellistä. Tänä vuonna minun on kuitenkin ollut ylättävän vaikea tehdä tätä määritelmää. Vaikka teoksessa olisikin joitain viittauksia Raamattuun tai hengellisiä/transendentaalisia aspekteja, niin sitä ei kuitenkaan välttämättä voi  sanoa kristilliseksi kirjallisuudeksi. Hmm! Tätäkin katsantotapaa voisi hieman syventää ja tarkentaa, jos jaksaa paneutua pilkkuihin ja pisteisiin. 

 

 

Kustantajia tarkasteltaessa kolmen kärki ovat "piiri pieni pyörineet". Kristilliset kustantamot ovat ehkä kirittäneet kantapäille. Pitäisi ehkä tutustua pieniinkin kustantamoihin enemmän, kunhan se lähikirjasto nyt vain taas avaisi ovensa. Tänä vuonna Projekti Gutenberg on osoittautunut tarpeelliseksi. Siellähän on monen kustantajan tarjontaa, mutta tilastoinnissa olen ne luokitellut vain lähteen mukaan. 

 Ja mihin kaikkialle onkaan tarina sitten vienyt. Aika moneen paikkaan, tutumpaan ja vieraampaa on "nojatuoli" lukijansa lennättänyt. 

Ja ihan hyviä ovat lukukokemukseni olleet. Hyvän ja keskinkertaisen raja on toisinaan hiuksenhieno, toisinaan selkeämpi. Ei hyvä taas on tulkinnallinen lukijan päällimmäisestä tunnelmasta. Teos voi olla kerronnallisilta tekijöiltään hyväkin, mutta jos siinä on jokin pienikin tekijä, joka hankaa pahasti, niin EI HYVÄ on voinut napsahtaa. Jostain syystä olen tänä vuonna ollut kykenemätön tai haluton antamaan mitään arviota huomattavasta määrästä teoksia. Tätäkin tarkastelukulmaa täytyisi hieman pohtia. 

Ja tilastoinnin päätteeksi, jos olet jaksanut lukea tänne asti, tulee tämän vuoden tilastointini erityiskohde. Olen joitakin aikoja miettinyt ja pohtinut ajatusta "kirjailijoiden alitajuisesta 'rasismista' tai paremminkin arvottamisesta. Onko sellaista? Olen miettinyt tätä kansallissosialismin määritelmän pohjalta, jossa arjalaisuuden määrite ja ihanne oli sinisilmäisyys. Mikä saa kirjailijan valitsemaan teostensa silmien värin? Mitä silmien värillä halutaan kertoa? Muistelmissa ja erityisesti elämänkerroissa tietysti henkilökuvaus on, luullakseni ja toivoakseni todellinen, mutta erityisesti fiktiossa tämä kysymys on merkityksellinen. Niinpä olenkin vuoden mittaan tilastoinut minkä värisiä silmiä henkilöillä (ja niihin verrattavilla) on ollut ja yllättynyt, tai sitten en, siitä, että sininen on vallitsevana. Mitä se kertoo? 

En sano, että kyse olisi piilorasismista tai rasismista yleensäkään. Mutta onko kyse jonkin tasoisesta alitajuisesta arvottamisesta. Mielenkiintoinen tämä kysymys kuitenkin on.  Tätä tilastointia tehdessäni olen huomannut, että esim. vihreäsilmäisyys on liitetty jotenkin kielteisiin ja negatiivisiin piirteisiin. Miksi? Onkohan tätä seikkaa koskaan kirjallisuudessa tutkittukaan? Itse aion jatkaa tätä tutkimusta hieman tarkemmalla ja terävöitetymmällä sihdillä  ja katsoa, onko kyse ollut vain sattumasta vai muuttuuko tilanne uusien teosten äärellä. 

  

Tiedoksi,että määrite "jokin muu" tarkoittaa määrettä tummat/vaaleat, mukana myös pari punaista ja keltaista.  Jos tämä lohko poistetaan ja tarkastellaan yleismpiä silmien värejä sinisen osuus on miltei puolet kaikista.