Ian Serraillier: Hopeaveitsi!

Ian Serraillier
Hopeaveitsi
WSOY, 1975
Alkuteos:  The silver sword (1956)
Suomentanut: Aila Nissinen
125 + 1 s.

Kansikuva: Maija Karma

Sinä yönä peitti tuuman paksu lumi Varsovan katot. Ruth ja Bronia nukkuivat makuuhuoneessaan äitinsä huoneen vieressä. Edekin makuusoppi oli yläkerrassa, ullakon alapuolella. Poika oli unessa, kun sotilaat tunkeutuivat taloon, mutta heräsi kuullessaan ääniä ovensa takaa. Hän hyppäsi vuoteestaan ja käänsi ripaa. Ovi oli lukittu. Turhaan hän huusi ja hakkasi overa nyrkillään. Sitten hän heittäytyi maahan kuuntelemaan korva lattiaa vasten. Miesäänet karjuivat komentoja äidin huoneessa, mutta Edek ei erottanut, mitä siellä puhuttiin. 

Hopeaveitsi on kertomus Balickin perheestä ja pakomatkasta halki Puolan ja Saksan kohti Sveitsiä. Balickin perheen isä Jozef oli viety vankileirille jo aiemmin. Tämä oli kuitenkin karannut sieltä. Kun hän pääsee takaisin kotiinsa Varsovaan, näkee hän kotitalonsa pommitetun hajalle ja kuulee, että lapset ovat kuolleet ja vaimo viety työleirille Saksaan.

Isä Balick on onneton. Hänessä elää kuitenkin toivo, että lapset olisivat elossa ja että hän vielä tapaisi vaimonsakin ja päättää suunnistaa kohti Sveitsiä, vaimonsa suvun luokse. Ennen sitä hän kuitenkin tapaa orpopoika Janin, jolla on tutun näköinen Hopeaveitsi. Josez Balick pyytää Jania välittämään viestin lapsilleen, jos koskaan tämä sattuisi näkeemään kuvatunlaisia lapsia.

Entä, mitä tapahtui Ruthille, Edekille ja pikku Bronialle, kun natsit tulivat yöllä hakemaan heidän äitiään? Edek ampui kohti natseja talon katolta ja siitä suuttuineina nämä kostivat lukitsemalla talon ja palaamalla myöhemmin räjäyttämään tämän. Lapset olivat kuitenkin paenneet kattojen kautta. Ennen pitkää he  kohtaavat Janin ja yrittävät tulla toimeen parhaansa mukaan. 

Hopeaveitsi on hieno kirja urheudesta ja rohkeudesta ja vähän kasvustakin vastuuseen. Tarinan kerrotaan pohjautuvan todellisiin tapahtumiin. Hyvän nuortenkirjan mukaisesti kirja päättyy onnellisesti, vaikka monenlaista ehtii tapahtua, ennen kuin Balickin lapset löytävät vanhempansa.

....

Hyönteisdokumentti-blogin pitäjä asetti itselleen NTK-haasteen ja mukaan sai tulla, jos kiinnostusta oli. Nuorten toivekirjaston (NTK) kirjoissa on monia mielenkiintoisia kirjoja, joita olen vuosien varrella lukenut, joitakin useammankin kerran. 

Hopeaveitsi-kirjan lisäksi olen tänä vuonna lukenut seuraavat NTK-kirjat.

Tezner Lisa: Mitä järvellä tapahtui...

Margaret Batchelor: Morvennan suojatti

Ilona Meretoja: Lootuskukan jalokivi

Viljo Kajava: Talvinen lakeus!

Ankara vapauden maisema
pohjoisen maan!
Hangessa tähtien alla sen
nähdä nyt saan:
tuikkivat kirkkaina, suurina
Pohjan valot -
tässä on maani, lakeus,
harmaat talot.

--- ---

Ankara vapauden maisema
pohjoisen maan!

- Viljo Kajava
 ...

Sotatalvi
Valikoima runoja
Yrjö Jylhä, Arvi Kivimaa, Viljo Kajava, Ragnar Ekelund, Mika Waltari, Lauri Viljanen, Otto Varhia
Otava, 1940

Huugo Jalkanen: Pyhä yö - Joulumysteerio!

Tuo armon valkokyyhky

nyt viestin maailmaan.

Jo laantuu tuskan nyyhky,

käy toive versomaan.

On pyhä jouluyö,

on juhla jumalainen

Messiaan synnyin yö!

....

Tuttu joululaulu, yllätys ainakin minulle , löytyi vanhasta näytelmäkäsikirjoituksesta.

Pyhä Yö
Joulumysteerio
Kirjoittanut Huugo Jalkanen
Musiikin sovittanut Armas Maasalo
Koteja kodittomille lapsille -yhdistyksen julkaisusarja n:o 19
Helsingissä 1924.






Helmet lukuhaaste 2016 Kohta 12: näytelmä

Aune Krohn: Joululaulu!

JOULULAULU

Kuule, oveasi

Joulu kolkuttaa!

Totta pyhä vieras

sisään tulla saa?

Ovi auki, portit korkeaksi,

sydännhuonehesi avaraksi!

Joulun lapsenmieli

päästä sydämeen,

Joulun lapsenriemu

rintaan murheiseen.

Ovi auki, portit korkeaksi,

sydänhuonehesi avaraksi!

Ovi auki, auki...

Valo tulvehtii

joululaulut soivat,

kuusi välkehtii!

Ovi auki portit korkeaksi

Kuninkaasi tulla vierahaksi!

Aune Krohn: Jumalan teillä. WSOY, 1918

Tomihiro Hoshino: Sairaalan puistossa kukkii Atsalea!

Tomihiro Hoshino
Sairaalan puistossa kukkii Atsalea
SLEY-kirjat, 1985
Alkuteos: Ai, Fukaki Fuchi Yori
Suomentanut Virpi Turunen
187 s.

Kannen kukka Tomihiro Hoshino, maalattu suulla

Tomihiro Hoshino on nuori, vastavalmistunut voimistelunopettaja. Hän on ollut ensimmäisessä opettajantoimessaan pari kuukautta, kun näyttäessään hyppyä puomilla, tapahtuu onnettomuus. Tomihiron niska vaurioituu ja hän halvautuu.

Tomihiro viettäää sairaalassa neliraajahalvautuneena yhdeksän vuotta. Näihin vuosiin mahtuu niin paljon epätoivoa, kysymyksiä, mutta myös iloa. Vähin erin Tomihiro pääsee vuoteesta erityispyörätuoliin. Hän oppii maalaamaan suullaan ja kirjoittamaan. Erityisesti kukat herättävät hänessä ajatuksia. 

Lähdin paareillani sairaalan takapihalle. Se oli erilainen  kuin huolellisesti hoidettu etupiha. Siellä oli vanhoja puurakennuksia, kivilouhikkoa ja rikkaruohoja. Minä pidin tuosta hylätystä, mullantuoksuisesta paikasta, ja halusin päästä sinne jokaisena tyyneä, aurinkoisena päivänä. Siellä katselin hiljaa taivasta. Vaikka katselin sitä joka päivä, en koskaan saanut siitä kylläkseni. Katsellessani taivasta unohdin liikuntakyvyttömyyteni ja tunsin uiskentelevani vapaasti äärettömyydessä. Kääntäessäni päätäni sivulle näin rikkaruohojen joukossa pienen "äidin ja lapsen kukan". Sen nimi koksetti minua syvästi ajatusteni vaellettua vapaati toukokuun kirkkaalla taivaalla.

Äiti työnsi paarejani

sairaalan peräpihalle saakka.

Äidin ja lapsen kukka

etsi turvaa sementtiraunoista.

Katselin taivaalle kukan tavoin

ja häikäistyin kyyneliin.

Äiti luuli, että itken.

Ujostutti.

(Kissankäpälä)

Äidin ja lapsen kukka, eli keltainen kissankäpälä on yksi Japanin seitsemästä kevätyrtistä. E ikoinen määritelmä tuo äidin ja lapsen kukka. Erityinen on myös Tomihiron ja äidin suhde. Ilman äitiä Tomihiro ei pystyisi maalaamaan. Hän ei pysty sekoittamaan värejä itse, vaan äitinsä sekoittaa ne Tomihiron ohjeiden mukaan.

Tomihiro Hoshinon teos Sairaalan puistossa kukkii Atsalea on omaelämäkerrallinen, päiväkirjamainen teos. Luvut muodostuvat lääkäreiden epikriiseistä, äidin muistoista ja ajatuksista ja Tomihiron ajatuksista. Sairaalan puistossa kukkii Atsalea puhuu vahvasti elämän puolesta, sen voimmasta. Niin kuin kukat nousevat eloon pienestä silmusta, herää Tomihirokin uuteen elämään. 

Sairaalan puistossa kukkii Atsalea on kurkistus japanilaiseen elämään. Kirjassa on muutamia kirjallisuusviittauksia, jotka herättävät mielenkiintoa, kuten Bokusui Wakayaman runot Kuresakan solasta ja Eiji Yoshikawan kootut teokset. Nimet ovat minulle aivan outoja. Sen sijaan Tomihiro mainitsee yhden lempikirjailijani - Ayako Miuran, jonka teoksilla on hänen elämäänsä merkittävä vaikutus. Ayako Miurasta kerrotaan, että hänkin oli taistellut sairauden kanssa monta pitkää vuotta lähes täysin vuoteeseen sidottuna. Vähitellen Tomihirostakin tulee kristitty. 

Aivan niin kuin niskani murtui,

taittui rapsinkin varsi hetkessä, huomaamatta.

Murtumakohdasta kasvoi uusi, ehompi verso,

ja puhkesi kukkaan.

Haluan kasvaa vahvaksi varreksi,

saanhan minäkin vettä ja valoa niin kuin rapsi.

(Rapsin kukka)

....
Helmet lukuhaaste 2016 kohta 10: Aasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja
Kirjaherbarioni: Atsalea (Rhododendrom simsi)

Daniel Defoe: Robinson Crusoe!

Daniel Defoe
Robinson Crusoe
Atena, 2002
Alkuteos: The life  and Strange Surprising Adventure of Robinson Crusoe of York
Suomentanut Samuli S.
Selkokielelle mukaillut Pertti Rajala
Kuvittanut  Taija Goldplat
89 s.

Tämä jo 1700-luvun alussa kirjoitettu teos sijoittuu 1600-luvulle. Robinson Crusoesta on monia eri versioita, lyhyempiä ja alkutekstille uskollisempia. Tämä selkokielinen teos on typografialtaan kuin runoa, vaikka ei runoa olekaan. Tässä ei juuri ole kuvailuja ja kaikenlainen rönsyily on poissa. Tämä herättää kysymyksen, tarkoittaako selkokielisyys täysin laatusanattomuutta. Lyhyestä virsi kaunis, sanotaan, ja tämän määritelmän mukaan tämä tarina olisi kaunis. No, kyllä Robinsonin elämä taisi olla paljon muuta kuin kaunista, jos sitä kauneuttakin löytyi. Yksi tämän kirjan vahva teema on yksinäisyys. Näin joulunalla hyvinkin ajankohtainen aihe. 

Robinson Crusoe vietti autiolla saarella 28 vuotta josta noin puolet täysin ilman muita ihmisiä.

Olisi mielenkiintoista lukea se lyhentämätön versio. Tosin kirjassa löytyy teemoja, jotka eivät oikein ihastuta, merirosvot, ihmissyöjäheimot ym. 

Ja kuten sanoin, minä kaipasin niitä täydentäviä tekijöitä tarinaan, laatusanoja, kuvailuja, hieman enemmän kuin pelkän tarinan rungon.

Taija Goldplatin kuvitus on hauska yksinkertaisuudessaan ja persoonallisuudessaan.

...

Tällä mukana Läpi historian valistus ja esiromantiikka (1700-luku)

Arthur Sundstedt! Puukenkäkansa

Arthur Sundstedt

Puukenkäkansa

Ristin Voitto, 1953

Suomentanut T.O. Koilo

Tästä armon vuodesta 1173 lähtien, Guichard korotti äänensä, määrään että kaikilla kaniikeilla on oikeus käyttää kreivin arvonimeä ja että he saavat Lyonissa sen vallan ja ne etuoikeudet, mitkä Forez'n kreiveillä ovat olleet.

Valta on siirtynyt kreiveiltä katoliselle kirkolle ja se tarkoitti Lyonin kaupungissa arkkipiispa Guichardia. 

- Hehän ovat aina vastustaneet sotaa Forez'n kreivejä vastaan eivätkä he milloinkaan hyväksyneet, että kaupungin oikeuslaitos ja oikeudenkäyttö ovat meidän käsissämme, vastasi isä, ja sen vuoksi he pakenivat noilta tuomiokirkkomme luona sijaitsevilta kunniakkailta  ja pyhiltä kortteleilta. Nyt he  varmaan aikovat luoda itselleen kaupunkihallinnon Saint Nizier'n ympäristössä.

- Se ei tule milloinkaan tapahtumaan, jyrisi Guichard, olkoon vaikka ikuinen taistelu meidän välillämme! Ei yhdelläkään, joka nousee pyhää kirkkoa vastaan, ole milloinkaan menestystä suunnitelmissaan. Meillä on valta, meidän tulee määrätä pankkilaitoksesta ja rahanarvosta, sotilas- ja järjestysvallasta, oikeuslaitoksesta ja oikeudenkäytöstä ja kaikesta hallinnosta, me olemme nyt  vapaita ja täysin riippumattomia kaikesta läänityslaitoksesta...

Kaupungin porvaristoon kuuluva Pietari Valdus on toisaalla pitänyt kutsuja, joilla eräs hänen ystävistään äkillisesti kuolee. Kuolemasta ilmoitetaan arkkipiispa Guichardille, joka kehoittaa Valdusta antamaan lahjoja kirkolle ja hankkimaan näin aneita ystävän puolesta. Ystävän äkillinen kuolema saa Valduksen mietteliääksi ja hän alkaa miettiä syntyjä syviä. Hän alkaa miettiä, miksi kirkoissa Raamattua luetaan vain latinaksi ja kaikkea katolilaista vallankäyttöä? Yhdessä parin kirkonmiehen kanssa Valdus alkaa kääntää Uutta Testamenttia kansankielelle - salassa Guichardin urkkijoilta, jotka vainuavat kapinaa.

Valdus jakaa kaikki rikkautensa köyhille tarjoamalla näille ruokaa asuntonsa luona. Kun hänellä ei enää ole mitä jakaa, hän alkaa saarnata kansan kielellä sitä, mitä alkukirkon apostolit aikoinaan, sanomaa, jonka katolinen kirkko on kääntänyt nurinkuriseksi.

Puukenkäkansa on mielenkiintoinen historiallinen teos, joka tuo esiin keskiajan hengellistä liikehdintää, kirkon valtasuhteita ja paavin valtaa. Katolisen kirkon valta ja rikkaudet ovat vastakkain kansan köyhyyden ja tarpeiden kanssa. Aneet, bullat ja muut entisajan (?) käsitteet tulevat tutuiksi sitä mukaan, kun tarina etenee. Kirjan kääntyessä kohti loppuaan ja vuosisadan vaihtuessa paaviksi nousee Innocentius III, joka pistää pystyyn mittavat vainot valdolaisia kohtaan, joita katolisen kirkon taholta pidettiin kerettiläisinä. Loppu, Piemonten  verilöylyineen on hyytävää luettavaa.

Mikäyllätti minut oli kirjan lopussa ollut maininta dominikaaneista, että tämä mun -kkijärjestö oli edellä kävijä inkvisitiolle. Ei sillä, että minulla olisi kovin paljon tietoa eri munkkisääntökunnista mutta silti. Dominikaaniveljistä käytetty nimi Domini canes eli Herran koirat on kyllä kylmäävä nimitys. Ei minulla ihan niin kamalaa kuvaa dominikaaneista tainnut olla.

...
Läpi historian: keskiaika (1100-1200 -luku)