Arthur Sundstedt! Puukenkäkansa

Arthur Sundstedt

Puukenkäkansa

Ristin Voitto, 1953

Suomentanut T.O. Koilo

Tästä armon vuodesta 1173 lähtien, Guichard korotti äänensä, määrään että kaikilla kaniikeilla on oikeus käyttää kreivin arvonimeä ja että he saavat Lyonissa sen vallan ja ne etuoikeudet, mitkä Forez'n kreiveillä ovat olleet.

Valta on siirtynyt kreiveiltä katoliselle kirkolle ja se tarkoitti Lyonin kaupungissa arkkipiispa Guichardia. 

- Hehän ovat aina vastustaneet sotaa Forez'n kreivejä vastaan eivätkä he milloinkaan hyväksyneet, että kaupungin oikeuslaitos ja oikeudenkäyttö ovat meidän käsissämme, vastasi isä, ja sen vuoksi he pakenivat noilta tuomiokirkkomme luona sijaitsevilta kunniakkailta  ja pyhiltä kortteleilta. Nyt he  varmaan aikovat luoda itselleen kaupunkihallinnon Saint Nizier'n ympäristössä.

- Se ei tule milloinkaan tapahtumaan, jyrisi Guichard, olkoon vaikka ikuinen taistelu meidän välillämme! Ei yhdelläkään, joka nousee pyhää kirkkoa vastaan, ole milloinkaan menestystä suunnitelmissaan. Meillä on valta, meidän tulee määrätä pankkilaitoksesta ja rahanarvosta, sotilas- ja järjestysvallasta, oikeuslaitoksesta ja oikeudenkäytöstä ja kaikesta hallinnosta, me olemme nyt  vapaita ja täysin riippumattomia kaikesta läänityslaitoksesta...

Kaupungin porvaristoon kuuluva Pietari Valdus on toisaalla pitänyt kutsuja, joilla eräs hänen ystävistään äkillisesti kuolee. Kuolemasta ilmoitetaan arkkipiispa Guichardille, joka kehoittaa Valdusta antamaan lahjoja kirkolle ja hankkimaan näin aneita ystävän puolesta. Ystävän äkillinen kuolema saa Valduksen mietteliääksi ja hän alkaa miettiä syntyjä syviä. Hän alkaa miettiä, miksi kirkoissa Raamattua luetaan vain latinaksi ja kaikkea katolilaista vallankäyttöä? Yhdessä parin kirkonmiehen kanssa Valdus alkaa kääntää Uutta Testamenttia kansankielelle - salassa Guichardin urkkijoilta, jotka vainuavat kapinaa.

Valdus jakaa kaikki rikkautensa köyhille tarjoamalla näille ruokaa asuntonsa luona. Kun hänellä ei enää ole mitä jakaa, hän alkaa saarnata kansan kielellä sitä, mitä alkukirkon apostolit aikoinaan, sanomaa, jonka katolinen kirkko on kääntänyt nurinkuriseksi.

Puukenkäkansa on mielenkiintoinen historiallinen teos, joka tuo esiin keskiajan hengellistä liikehdintää, kirkon valtasuhteita ja paavin valtaa. Katolisen kirkon valta ja rikkaudet ovat vastakkain kansan köyhyyden ja tarpeiden kanssa. Aneet, bullat ja muut entisajan (?) käsitteet tulevat tutuiksi sitä mukaan, kun tarina etenee. Kirjan kääntyessä kohti loppuaan ja vuosisadan vaihtuessa paaviksi nousee Innocentius III, joka pistää pystyyn mittavat vainot valdolaisia kohtaan, joita katolisen kirkon taholta pidettiin kerettiläisinä. Loppu, Piemonten  verilöylyineen on hyytävää luettavaa.

Mikäyllätti minut oli kirjan lopussa ollut maininta dominikaaneista, että tämä mun -kkijärjestö oli edellä kävijä inkvisitiolle. Ei sillä, että minulla olisi kovin paljon tietoa eri munkkisääntökunnista mutta silti. Dominikaaniveljistä käytetty nimi Domini canes eli Herran koirat on kyllä kylmäävä nimitys. Ei minulla ihan niin kamalaa kuvaa dominikaaneista tainnut olla.

...
Läpi historian: keskiaika (1100-1200 -luku)