Kaksi kirjallista matkaa Formosalle eli Taiwanille!

Mirjam Pynnönen
Lientshen Formosan poika
Ristin Voitto r.y 1958
143 s.

Elma Aaltonen

Neljän Tärkeän Puron Tarinoita

Suomen lähetysseura, 1960

219 s.

Mirjan Pynnösen ja Elma Aaltosen kirjat käsittelevät molemmat samaa aihetta - lähetystyötä. Ne myös sijoittuvat samaan maanosaan - Formosalle. Tosin Formosa-nimi on jo vanhentunut ja nykyisin puhutaan Taiwanista. Kirjat eroavat toisistaan kuitenkin niin kerronnallisesti kuin kulttuurisesti. Lientshen Formosan poika on näkökulmaltaan vapaita suuntia edustava, kun taas Elma Aaltosen teos on evankelisluterilainen. Sama ydinsanoma kuitenkin löytyy niistä molemmista, evankeliumin valo pakanuuden pimeydessä vaeltaville.

Miss' oleanderit kukkivat

ja valkoliljat ihanat,

miss' kypressit luo varjojaan

ylitse vihreen vuorimaan;

se maa on kaunis, verraton,

Formosa nimeltään se on.

Kuin helmen syliin aaltojen

on Jumalamme luonnut sen.

Se maa on tuhatlähteiden,

vuorien vesivirtojen.

Siell' helkkyy ääni lintujen,

soi laulu tummain lapsien. --- ---

(Mirjam Pynnönen: Lientshen Formosan poika)

Kerronnallisesti Lientshen Formosan poika on yhtenäinen tarina pojasta, joka kasvaa tarinan myötä nelivuotiaasta pikkupojasta nuorukaiseksi. Hän menee kouluun, jonne tulee Suomesta lähetystyöntekijä opettamaan englantia lapsille. Lientshen kuulee sanoman Jeesuksesta. Tämä lähetystyöntekijä muuttaa kuitenkin Japaniin juuri kun Lientshen olisi halunnut kysyä häneltä tarkemmin näistä asioista. No, vuosien myötä Lientshen kuitenkin tulee kristityksi ja alkaa julistaa Jumalan sanaa omalle Hakka-kansalleen. Lietshen Formosan poika on mahdollisesti todellisuuteen pohjautuva, sillä ainakin siinä mainitut lähetystyöntekijät ovat ihan oikeita, eläneitä, minulle osin tuttujakin  lähetystyöntekijöitä. Paikallinen kulttuuri henkien ja esi-isien palvontoineen tulee tutuksi, myös ero tasaisen maan ja vuoristoheimojen välillä. 

Elma Aaltosen Neljän Tärkeän Puron Tarinoita on kokoelma lyhyitä tarioita eri ihmisistä ja elämästä Neljän Tärkeän Puron kylässä. . Kerronta on leikillistä, vaikea sanoa, onko nämä kohdistettu lapsille vai aikuisväestölle. Lapsista kuitenkin puhutaan paljon ja niitä vilisee kertojan elämässä. Vai kertooko kirjailija omasta elämästään vai minä-muodossa jonkun toisen elämästä? Ehkäpä kuitenkin omastaan.

Kauan kauan sitten, kun olin luultavsti vähän suurempi kuin sinä nyt, kuulin unessa, tai valveillako lienee, jonkun sanovan: "Pienten ilojen maa". Sen jälkeen olen usein huomannut eläväni Pienten ilojen maassa. Siellä elän myöskin Neljän tärkeän puron kylässä. Pieniä iloja on paljon, eivätkä ne kaikki niin pieniäkään ole.  (Elma Aaltonen: Neljän tärkeän puron tarinoita).

Paikallinen kulttuuri ja ajattelutapa tulee lähelle, samoin myös lähetystyön haasteet, niin ulkoiset kuin sisäisetkin. Aaltosen teoksessa on myös valokuvia, jotka tuovat autenttisuutta kerrontaan.

Neljän Tärkeän Puron Tarinoita ihastuttaa minua myös nimillä, joista jotkut on suomalaisessa muodossa, jotkut paikallisessa, Kuun hieno, Pieni käytäntö, Kaunis Helmi. Miten viehättäviä nimiä.

Molemmissa kirjoissa on jonkin verran myös paikallishistoriaa.

Aaltosen kirjan kannesta sen verran, että kuvituksen on tehnyt Doris Bengström ja minusta kansikuvitus on oikein viehättävä ja tyylikäs.Mirjan Pynnösen kirjasta en osaa sanoa, kuka kansikuvituksen on tehnyt, mutta ei sekään ole yhtään hassumpi.

Mainittakoon vielä, että Formosaa ei siis enää ole. Formosa nimi on vanhentunut ja nykyään puhutaan Taiwanista. Ottaessani hieman selvää alueesta oli yllätykseni suuri, sillä kaikki maat (Suomi mukaan luettuna) eivät ole tunnustaneet Taiwania (Kiinan tasavalta). Syynä tähän on yhden Kiinan (Kiinan kansantasavalta)  politiikka. Aiemmin käytetty Formosa-nimi on portugalilaista perua ja tarkoittaa kaunista.

--

Näillä mukana Kurjen siviillä -haasteessa.
Saanen tällä myös uuden kasvin Kirjaherbariooni, sillä jos Lientshen  jaetaan tavuihin LI-EN-TSHEN niin Li tarkoittaa Luumua.