sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Anni Korpela: Hyvästi näkinkenkäranta!

Anni Korpela
Hyvästi näkinkenkäranta
Päivä Oy, 1996
148 s.








Hyvästi näkinkenkäranta on Anni Korpelan viimeiseksi jäänyt teos. Se kertoo Hilmasta, lempinimeltään Himmi, joka nuorena puotityttönä on avioitunut Haukkavaaran Eljaksen kanssa. Himmillä ja Eljaksella on kaksi poikaa, Markus ja Uolevi. Uolevi on kehitysvammainen ja hukkuu järveen Himmin pestessä mattoja. Hyvästi näkinkenkäranta ei ole kuitenkaan ainoastaan Hilman tarina. Se on myös tarina Hannasta, Eljaksen isosiskosta, joka on joutunut pitämään huolta niin isästä kuin Eljaksesta 15-vuotiaasta alkaen, jolloin hänen äitinsä ja pikkusiskonsa ovat kuolleet traagisessa onnettomuudessa, kun linja-auton jarrujen pettäessä se oli suistunut lossista järveen. Hanna oli joutunut luopumaan rakastamastaan miehestä, joka ei jaksanut jäädä odottelemaan. Kutienkin naiseus palaa Hannankin kovan kuoren alla "kuin tuli suljetun luukun takana".

Himmi ja Hanna ovat hyvin erilaisia luonteista. Himmi on uneksija, Hanna uuttera, tomera ja kova, jollaiseksi elämä on hänet tehnyt.

Eräänä päivänä Haukkarantaan tulee kulkija, Kuisma Tiira, joka kysyy lupaa jäädä retkeilemään järvenrantamaisemiin. 

Hyvästi näkinkenkäranta on hengellinen teos. Siinä puhutaan syyllisyydestä ja armosta. Hengellisen aspektin ohella teoksessa on vahva naisnäkökulma. Eljas jää hieman syrjään nahjusmaisena tyyppinä, mutta saa hänkin tarinan edetessä hieman pontta. Tarina jää hieman vajaaksi, mutta ei häritsevästi. 

Anni Korpelan teksti on vanhakantaista, mutta ei vanhahtavaa. Ajankohtaa tarinalle on vaikea asettaa.Maaseutuyhteisössä kuitenkin eletään ja ehkä ei kuitenkaan ihan nykypäivää. Kuitenkin ajattomista aiheista on tämä tarina kummunnut.
--
Helmet lukuhaaste 2016 kohta 33: Kirjailijan viimeiseksi jäänyt teos

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjojen viehätys ei perustu ainoastaan lukemiseen ja siihen liittyviin tunteisiin ja reaktioihin. Osa viehätystä on niistä syntyvä keskustelu, ajatuksen jakaminen.