Serjoza
WSOY, 1969
158 + 1 s.
Suomentanut Juhani Konkka
Tärkeintä ihmisessä on, miten hän tuntee ja mitä tekee, vai kuinka, Vasja? - Oikein! Sanoi Vaska.
-Entä meri? kysyi Serjoza. - Minkälainen se on?
- Meri... toisti setä. - Meri? Kuinka sinulle sanoisin? Meri on meri. Ei ole kauniinpaa kuin meri. Se täytyy nähdä omin silmin.
Serjoza on pieni poika, jonka isä on kuollut ja äiti menee uusiin naimisiin. Korosteljovista muodostuu Serjozalle miehen kuva, malli, jota hän ihailee ja palvoo. Itsellenikin, lukijalle kuva Korosteljovista on mukavan lämmin. Korosteljov on kuin hellästi paistava aurinko. Tuo sanakolmikko tarinan muussa yhteydessä ponkaisee muutenkin mukavan tekstin lomasta mieltä lämmittävänä. Serjoza on elämänmakuinen kertomus, oikeastaan lyhyitä episodimaisia tarinoita pienen, alta kouluikäisen lapsen elämässä, ystävien, naapurien ja uusioperheen parissa.
Panovan Serjoza edustaa neuvostoliiton aikaista venäläistä kirjallisuutta. Siinä on joitain vivahteita, jotka tuovat ajan ja ilmapiirin esille, kuten sana fezeo. Mikä on fezeo? Jotain opiskeluun ja koulutukseen liittyvää sanayhteydestä päätellen.
Hellästi paistava aurinko muuttuu loppua kohden paahteiseksi ja ilma pakahduttavaksi. Serjozan äiti, syntynyt pikkuveli ja tuo hieno mies, Korosteljov ovat muuttamassa Holmogoriin, Arkandeliin. Serjoza on kipeä pieni poika. Hän on toipumassa angiinasta. Lääkäri on kieltänyt tämän muuton. Serjoza on kipeä myös sisimmältään. Hänet ollaan hylkäämässä. Jättämässä Pasa-tädin ja Lykjanovitsin hoiviin. Ja silti hän rakastaa heitä, äitiä, Korosteljovia ja pikkuveljeä.
Ah, kuinka minunkin sydäntäni särkeee Serjozan myötä eläen.
Serjoza on hauska kirja. Tai, no ei suorastaan hauska. Luku, jossa lapset tatuoivat itsensä naapurin merimiessedästä mallia ottaen on raastavaa luettavaa. Tästä huolimatta pidän tästä kirjasta. Tämä oli hieno löytö. Kaunis, lämmin tairna, jonka löytämisestä kiitän Ketjukolaajaa, joka kertoi kirjasta ja sen lukukokemuksesta näin.
...
Helmet lukuhaaste kohta 2: kirjablogissa kehuttu kirja
Mainiota, että kiinnostuit Vera Panovan nuorisoromaanista! Se kuului aikoinaan koulujen lukemistoihin ja siksi niitä huterasti liimattuja kirjasia ilmaantuu divareihin vieläkin. Pitää selvittää mikä tuo fezeo mahtaa olla. En muista sitä kirjasta, mutta löydän varmaan.
VastaaPoistaKiitos sinulle, tämä oli todella hieno löytö ja kiinnostuin Panovasta enemmänkin. Täytyy tutkia, löytäisikö häneltä jotain muutakin.
Poista