Tässä uuden vuoden alkaessa voisin minäkin hieman katsahtaa taaksepäin ja tehdä pientä tilitystä lukemastani. Vuonna 2016 kirjoitin 167 kirjasta. Luettujen kirjojen määrä on kuitenkin hieman isompi, sillä kaikista kirjoista en ole kirjoittanut ja muutama kirja jäi keskenkin. Vähiten luin helmikuussa (4 kirjaa) ja eniten joulukuussa (32 kirjaa). Haasterumba tuppasi ilmeisesti päälle loppuvuodesta. Suomalaisia kirjailijoita oli kolmisenkymmentä.
Mielestäni luin aika monipuolisesti: hieman runoa, hieman muistelmaa tai tietokirjallisuutta, eniten kuitenkin fiktiivistä kaunokirjallisuutta. Tyttökirjallisuudeksi luettavia kirjoja luin kolmisenkymmentä (jos nyt laskin oikein). En ole kategorisoinut kirjoja julkaisuvuoden mukaan, mutta mutu-tuntumalla voin sanoa, että vanhempi kirjallisuus on enempi minun intresseissä. Muutama uutuuskirjakin on kuitenkin tullut luettua.
Ja mitä on jäänyt luetusta päällimmäisenä mieleen? Vaikea sanoa. Mikään kirja ei oikein nouse mieleen ylitse muiden noin ilman kelausta, sillä parhaitenhan mielessä on ne, mitkä on lukenut viimemmäksi. Wilkie Collinsin Valkopukuinen nainen oli kuitenkin sellainen lukukokemus, että sen voisi nostaa mieleenpainuvimmaksi. Luinhan sitä läpi yön ja koin yhden aisteja herkistävimmän lukuhetken.
Ihanin ja viehättävin lukukokemus on nostalginen F.H.Burnetin Salainen puutarha! Sen viehätystä ei vuodet voi viedä. Myös Harriet Beecher-Stowen Tuomo sedän tupa oli vuoden lukukokemuksista ihanimpia kaikessa itkettävyydessäänkin.
Eri tavalla koskettavia ja vaikuttavia teoksia ovat olleet Svetlana Aleksijevitsin Tsernobylista nousee rukous, ja Chimamanda Ngozi Adichien Purppuranpunainen hibiskus , mikä teos oli välillä aika yököttävä, pari mainitakseni.
Lukukokemuksena suurin pettymys oli Cecilia Samartinin La Peregrina, joka vei täysin lukuhalut jatkoilta.
Vuoden löydöksi voisin mainita Annika Thorin neliosaisen kirjasarjan pakolaistyttö Steffistä, josta luin kahden kirjan verran.
Ilahduttava löytö oli myös Mark Twainin Johanna D'Arc, jota olin pitkään etsinyt luettavakseni.
Ja mitä vielä. Voisin mainita tähän loppuun, että vuoden kummallisin kirja oli Pär Lagerkvistin Pyhiinvaeltaja merellä, mistä en oikein tiennyt, mitä siitä ajattelisin, enkä sitten siitä erikseen postannutkaan.
Jos vertaa viime vuoden lukukokemuksia aiempiin vuosiin, niin kaikista lukemistani kirjoista voin mainita, että mieleen nousee ylitse muiden Montgomeryn Kotikunnaan Rilla ja Adrienne Thomasin Katrinesta tuli sotilas -kirjat. Jotain, mikä vetäisi vertaa niille olisi kiehtovaa löytää.
Hyvää, lukuilon täyttämää vuotta 2017!
Lukuisaa vuotta 2017!
VastaaPoistaHyvää vuotta 2017!
VastaaPoistaPyhiinvaeltajasta merellä on todettava että se on paitsi aika outo kirja, myös kolmas osa aika väljästä neliosaisesta sarjasta joten osa henkilöistä ja aiheista tulevat tutuksi aiemmista teoksista (nämä on kyllä hämäävästi olleet merkitsemättä kovin selkeästi sarjaksi).
Pidin kyllä kovasti kun tämän sarjana luin, samoin kuin Lagerkvistin muustakin tuotannosta: https://hdcanis.blogspot.fi/2013/02/par-lagerkvist-pyhiinvaeltaja-sarja.html
Juu. Näin olen ymmärtänyt, että olisi vain yksi osa sarjasta. Minulla on hyllyssäni vielä Lagerkvistin Barabbas. Ajattelin sen jossain vaiheessa ainakin vilkaista. Kyllä näissä ihan mukaviakin ajatuksia on, mutta myös paljon sellaista mitä en ymmärrä ja ihmettelen kytkentöjä ja yhteenlaittamisia.
PoistaValkopukuinen nainen oli kyllä hieno teos, luin sen pari vuotta sitten. Salaisen puutarhan muistan tehneen suuren vaikutuksen minuun pikkutyttönä. Vielä menee muutama vuosi, että saan nauttia kirjasta yhdessä tyttäreni kanssa, mutta kirja odottaa jo kirjahyllyssä sitä hetkeä:)
VastaaPoista