torstai 4. tammikuuta 2018

Irja Lappalainen: Tuuli tuli kaupunkiin!






Irja Lappalainen
Tuuli tuli kaupunkiin
Tammi, 1964
154 + 2 s.
Kansi: Maija Karma


Alkulause: Sen kesän kynnyksellä Tuuli täytti seitsemän vuotta.
Loppulause: Ja isä nosti Tuulin niin korkealle ilmaan, että Nero haukahti varoittavasti.

Siinä välillä tapahtuu: Tuuli asuu maalla äitinsä ja isänsä kanssa. Isä on jonkinlainen tehtailija, joka lähtee ulkomaanmatkalle saamaan innoittusta tehtaan toimintaan, jolla menee hieman huononlaiseti. Tuuli sitä vastoin muuttaa maalta Helsinkiin yhdessä äitinsä kanssa, joka on sa saaanut työpaikan konttorista ja muistaakseni se liittyi jotenkin mainosalaan se homma.

Tuuli ja äitinsä asuvat Helsingissä Taina-tädin asunnossa, tämä kun on lähtenyt ulkomaanmatkalle. Naapurissa asuu Karjalasta evakkona tullut Kuortin-mummu, joka päivisin pitää huoltä Tuulista äidin ollessa töissä. Maalla Tuulin paras ystävä on ollut Telle. Kaupungissa hän saa ystävikseen Marjan ja Ullan. Ensin Tuuli joutuu kuitenkin napit vastakkain talonmiehen Kalen ja erittäinkin Napin kanssa, jotka heittävät Tuulin kodin avaimen menemään. Avain lentää sisään Riku-sedän ikkunasta. Tuuli ei vielä tunne Riku-setää kun hän kiipeää ikkunasta sisään hakemaan avainta ja tekee ensin tuttavuutta Nero-koiran kanssa, mutta lopulta Riku-sedästä tulee Tuulille hengenheimolainen.

Tuuli aloittaa koulun ja monenlaista sattuu ennen kuin Jouluun saakka päästään. Siihen mennessä Tuuli on saanut monta uutta ystävää ja Nappikin jo myöntää, että Tuuli on ihan ookoo likka.

Tässä kirjassa on paljon lapsen sielunmaailmaa, ystävyyttä. Helsinki ja maailmanmeno on sitten tämän tarinan ajoilta muuttunut. Enää ei varmaankaan täpötäydessä ratikassa voisi tyttölapsi istua 'vatsasedän' polvelle. 

Kerronta on ihan näppärää ja vauhdikasta. Kuinka todenmukaisia juonenkäänteet ovat voi joiltain osin miettiä (esimerkiksi jaloistaan sidotun kyyhkysen pelastaminen koulun katolta), mutta eihän kaiken aina tarvitse niin tiukan kirjaimellisesti inhorealistista olla. 

Kummastusta aiheutti sana pakettivaunu, joka sitten äkkiä muuttuikin pakettiautoksi. Sanoissa on muutenkin pientä yksilöllisyyttä muotojen ja taivutusten suhteen. Mikä myös aiheutti minusssa pientä hämmennystä oli kun sukankutimeen liittyen puhuttiin että "vartaat vain helskyivät". Sukkapuikoista minä olen aina kuullut puhuttavan, en koskaan vartaista, jotka minulla liittyy lähinnä grillaamiseen. 


Paitsi, että kirja on lapsen silmin elettyä ja koettua on kirjassa myös rivien välissä vähän aikuisempia ilmiöitä, esimerkiksi kodin ja työn välinen suhde, isien ja äitien rooli ja kodin merkitys, feminismi kurkottaa päätään, kun äiti puhuu Tuulille:

- Rakas lapsi, minä en nyt tahtoisi lopettaa kun olen lopultakin päässyt alkuun. Tarkoitan että olen päässyt urallani eteenpäin. Minä pidän työstäni. Maalla minulla ei ole mitään tekemistä.

...
Valitsin tämän kirja Pieni Helmet -lukuhaasteen 2018 kohtaan 1: Kirjassa muutetaan.

1 kommentti:

  1. Tiedän lukeneeni tämän kirjan lapsena, koska muistin heti tuon kansikuvan. Lukiessani postaustasi huomasin, että kirjan sisältö oli unohtunut kokonaan.

    VastaaPoista

Jättäessäsi kommentin olet tietoinen, että antamasi tiedot jäävät blogin kommentteihin, ellei minulla ole syystä tai toisesta syytä poistaa kommenttia. Sinulla on oikeus pyytää kommenttisi poistoa jos et itse voi sitä tehdä. Tällöin sinun tulee antaa yksilöity tieto poistettavaksi pyydetystä kommentista. Tämän blogin pitäjä ei pidä sähköpostilistoja eikä keräile tietoja ihmisten yksityiselämästä. Pyydettyjä sähköpostiosoitteita käytetään vain niihin tarkoituksiin, joita varten niitä on pyydetty.