Maria Àngels Anglada: Auschwitzin viulu!

Maria Àngels Anglada
Auschwitzin viulu!
Alkukieli Katalaani: El violi d'Auschwitz
Suomentanut ja esipuheen laatinut Satu Ekman
Bazar, 2018
142 s.

Hirmuvallan alkaessa hän oli kiinnittänyt vaatteisiinsa keltaisen daavidintähden aavistamatta, että se oli annettu heille kuoleman merkiksi niin kuin männyt maalataan kirvestä varten, eikä hän oikeastaan ollut havahtunut uuteen, karmaisevaan todellisuuteen ennen sitä kamalaa päivää, jolloin kaikki oli takavarikoitu hänen verstaastaan - samaan aikaan lähistöllä oli palanut kotikorttelin vanha synagoga, paikka jossa hän oli lapsena tuntenut olevansa turvassa isän tallitin liepeiden alla...

Auschwitzin viulu on pieni herkkä teos, jonka kirjailija on omistanut uhrien muistolle. Kirjoittajan sanoissa soi viulumusiikin sävyt aina hauraasta hienovireisyydestä korvissa soivaan pauhinaan, selkärankaa värisyttävistä sydänalaa riipaiseviin, mutta myös huojentaviin sävyihin. Iloiseksi tätä kirjaa ei kuitenkaan voi sanoa. Tämä viulu soi mollissa.

Auschwitzin viulu on kooltaan pieni teos, mutta sisällöltään suuri. Se ei mässäile kauhuilla, ei julmuuskuvauksilla, silti se, mitä holokausti piti sisällään tulee kaunistelemattomasti kuvatuksi. Teos koostuu suomentajan esipuheesta ja kirjailijan esittelystä, kaunokirjallisesta fiktiivisestä tarinasta (???), joistakin kirjallisuuslainoista sekä arkistoista löytyneistä natsiaikaa käsittelevistä asiakirjaotteista, jotka kertovat omaa karua ja puistattavaa kieltään keskitysleirien oloista ja niistä kärsimyksistä, joiden kuvaamiseen ei sanat riitä.

SS:n kannattavuuslaskelma

KESKITYSLEIRIVANKIEN KÄYTÖSTÄ

Kannattavuuslaskelma

Saatu käyttökorvaus päivässä keskimäärin RM² 6,-

Miinus ravinto RM -,60

Keskimääräinen elinaika 9 kuukautta =

270 x RM 5,30 - RM 1431,-

Vaatetetuskulut RM-,10

² Reichsmark = valtionmarkka

Nämä kansalissosialistiset arkisto-otteet lukujen alussa ovat kylmäävää luettavaa. Ne osoittavat tuon ajan ja aatteen makaaberisuuden. Otteet tiuovat todellisuuden tuntua teokseen, muutoin en ole oikein varma, onko kyseessä tositarinaan pohjautuva teos vai fiktiivinen tarina. Kallistuin kuitenkin fiktiivisyyteen .

Vaikka kansallissosialismin kasvot näyttäytyvätkin makaabereilta - ovat luotaantyöntävät, tämän kirjan tarina itsessään ei sitä ole.

Varsinaisen tarinan pääosassa on käsityöläinen, isältään viulunrakentamisen oppinut Daniel sekä Viulisti Bronislaw. Daniel on päässyt tavallaan "hyvään" liukuhihnatyöhön jollain työleirin verstaalla, kun hän erään kerran avaa suunsa hetkessä, juhlatilaisuudessa komendantin luona, jossa Viulisti Bronislavin viulusta kuuluu särähtävät sävelet. " Ei se hänen vikansa ole" Daniel sanoo ja ilmoittaa, että hän pystyy korjaamaan viulun, siinä on vain halkeama kannessa. Daniel korjaa viulun, mutta se ei kuitenkaan kestä, kun se olisi pitänyt myös vahvistaa. Bronislaw joutuu rangaistavaksi, mutta  Daniel saa tehtäväkseen valmistaa viulun, joka on stradivariuksen veroinen. 

Tästä viulunvalmistuksesta ja sen merkityksestä sille, selviääkö hän hengissä vai ei,  muodostuu tämän kirjan ydin. 

Angladan kerronta on korutonta ja konstailematonta, suoraselkäisen koskettavaa. Kirjan tapahtumat eivät niinkään kerro historiallisia tapahtumia kronologisesti aikaan sidottuina, kuin sisältäpäin, tunteen tasolla.  Kerronnassa on paljon ilmaa, väljyyttä. Kaikkea ei kerrota, vaan lukijan ajatuksille jätetään tilaa.

Viulunrakentaja Danielin ja viulunsoittaja Bronislaw välille syntyy ystävyys, luja side. Kun Bronislaw pääsee Wallenbergin kuljetukseen ja vapaaksi, tuntee hän syyllisyyttä lähdön hetkellä vilkuttavan Danielin takia.

Tämä on kirja, joka jättää jäljen sisimpään ja tarina, jonka äärelle voisi ajatella palaavansa. Tässä oli myös kiintoisa Suomi-kytkös.  

Kiintoisa Suomi-viittaus:

Hän ei halunnut enää poistua Ruotsista, maasta josta oli saanut turvapaikan. Ei enää. Orjuus oli jättänyt jälkeensä eräänlaisen fobian, epävarmuuden, joka ilmeni armottomana matkustuspelkona. Ei aikaakaan, kun hän oli alkanut kieltäytyä kiertueista, sillä ne aiheuttivat hänelle painajaisia, vaikka joskus hän kävi konsertoimassa naapurimaissa, joissa tunsi olevansa turvasssa, Tanskassa, Norjassa sekä Sibeliuksen kotimaassa....

...

Seinäjoen kaupunginkirjasto kirjastohaaste kohta 45: Toisen maailmansodan aikaan sijoittuva kirja

---
Kirjan on ehditty lukea ainakin Tuijata-blogissa, jossa siinä laillani kuultiin viulunsoiton haikeus, sekä Kirjakassi-blogissa, jossa kirjan kerrontaan ihastuttiin.