Johanna Spyri: Wiseli!

Johanna Spyri

Wiseli

Suomentanut Enny Trast

Otava, 1916

134

Alkukappale: Vuorenrinteellä Bernin kaupungin edustalla on pieni kylä. En voi nyt sanoa sen nimeä, mutta tahdon sitä hiukan kuvailla. Ken sinne joutu, tuntee sen helposti.

Loppukappale: Otto ja hänen omaisensa  olivat ystävällisiä minua kohtaan onnettomuuden päivinä, silloin kun kukaan ei minusta välittänyt, mutta muut ihmiset ovat alkaneet näyttää minulle ystävyyttään vasta onnen päivinä, silloin kun sain isän. Tiedän hyvin, kutka ovat parhaita ystäviäni.

Päähenkilö: Wiseli. Yksinhuoltaja äidin ainut tyttö, joka elää köyhyydessä naapuriavun varassa, kunnes äitikin kuolee ja hän jää yksin. Wiseli on kaupungin köyhäinhoitolautakunnan vastuulla ja hänet sijoitetaan Götti-serkkunsa perheeseen, koska serkulle tarvitsee maksaa kaikkein vähiten hänen hoidostaan. Serkun poika Jäppi on kaikkea muuta kuin ystävällinen Wiselille ja muutenkin Wiselin olot eivät ole oikein hyvät serkun perheessä. Työtä, työtä ja työtä hän joutuu tekemään.

Kaupungissa asuu kuitenkin myös eversti Ritterin perhe, jonka Otto-poika pitää Wiselin puolia, samoin kuin Ritterin perheen äiti kantaa huolta Wiselistä, onhan tämä hänen entisen koulutoverinsa lapsi.

Wiselin äitiä onr rakastanut aikoinaan Nikkari-Antti, joka on jäänyt kuitenkin "lehdellä soittelemaan", kun tyttö menikin toiselle. 

Tarina kietoutuu tämän rakkaustarinan ympärille ja kohoaa huippuunsa kun Nikkari-Antti löytyy tuvastaan päähän lyötynä ja melkein kuolleena.

Johanna Spyrin Wiseli on hauska ja herttainen kirja, joka on suunnattu lapsille ja lapsenmielisille. Tarinassa on kuitenkin lastenkirjasta poikkeava ote ja piirteitä, jotka suuntaavat ajatukset enempi aikuisempaan suuntaan ja hauskan ja herttaisen rinnalla kulkee myös jännitysmomentti romantiikasta puhumattakaan. 

Suomennos on tehty seitsemännestä painoksesta, joten tämä on reilusti yli sata vuotta vanha tarina. Historiallisena katsauksena entisajan elämään kiintoisa ja varsin verrattavissa Pikku Heidin valloittavuuteen, jos tarinoiden tyylissä  ja tunnelmissa on eronsa.

Luin tämän vuoden 2017 viimeisinä tunteina ja mielestäni tuo talvinen kansikuva (jonka tekijästä  en tiedä) on vallan sopiva näin uuden lukuvuoden alkajaisiksi.

...