Porrasmaa Raisa
Auringonjumalattaren tyttäret
Naiskohtaloita muinaisesta Japanista
Atena, 2019
344 s.
Painoasultaan upea teos avaa oven Japanilaiseen historiaan ja kulttuuriin naistutkimuksen merkeissä.
En tiedä, tämä ei ehkä ollut ihan mun ominta kirjallisuutta, joskin Japani on yksi kiintoisimpia kohteita maailmankartalla. Tarinat olivat toki mielenkiintoisia, vaikkakin lyhykäisiä ja summittaisesti, pääpiirteittäin kerrottuja. Esiteltyjen naisten kuvaukset jäivät hieman varjomaisiksi, toistensa kaltaisiksi. Mikä minua myös hieman häiritsi oli se, että esitellyt naiset ja naisen kuva oli hyvin yksioikoinen. Olisin kaivannut hieman toisenlaisenkin naisenmallin esittelyä kuin mitä nyt oli hallitsevista ja kehollisuutta painottavista naisista.
Kirjassa oli aika paljon Japanin perinteistä uskontoa, shintolaisuutta ja myöhemmin tullutta konfutselaisuutta ja budhalaisuutta käsittelevää aineistoa. Kristinuskoon viitattiin muutamin lyhyin maininnoin. Jäin kuitenkin kaipaamaan edes yhtä kristityn naisenmallin esittelyä, koska kristinuskoon kääntyneisiin naisiin kuitenkin viitattiin.
Mistä erityisesti pidin, oli kuvitus. Upeat japanilaiset taideteokset toivat omaa väriä ja näkemystä tieteellisen tekstin oheeen.
Yksi naisesittely kuitenkin jäi mieleeni erilailla. Runoilija Ema Saiko. Japanilainen runous on lyhyydessään ja yksinkertaisuudessaan ainutlaatuista ja puhuttelevaa. Muutamat japanilaiset runot olivat mukava lisä tekstin lomaan.
 |
| Kuvalähde: Ema Saiko: Eteläisten vuorten bambujen lahja, 1822. Minneapolis Institute of Art (mia), CC BY 4,0 |
J.k. Yksi mielenkiintoinen detalji tässä teoksessa oli. Viittaus muotoa vaihtaviin kettuihin toi mieleeni joitakin aikoja sitten lukemaani englanninkieliseen satuun The Foxes and The Horsedealer. Tämä pieni tiedonmuru toi eräänlaisen ahaaelämyksen tuon sadunkin taustaan.
Japani on kyllä kiehtova maa, ja japanilaiset runot ovat kauniita. Naiskohtaloista on kiinnostavaa lukea, mutta harmi jos kirjan naiskuva jää kovin yksipuoliseksi.
VastaaPoista