Kirjamessut jäivät minun osaltani tänä vuonna yhteen päivään. Hulinaan ja vilskettä oli yllin kyllin, niin että ihan meni pää pyörälle. Ohjelma ja keskustelut, jotka minua olisivat eniten kiinnostaneet olivat olleet jo edellisinä päivinä. Lauantai menikin suurimmaksi osaksi haahuiluksi ympäriinsä ja antikvariaatteja kierrellessä. Otin kuitenkin muutaman kuvan muistoksi. Heti ensimmäisenä saliin tultuani, haettuani ensin bloggaajapassini, näin ihastuttavan satumaisen metsäneidon Hakaniemen lavalla. En muista, mikä keskustelu oli meneillään,enkä tiedä, kuka tämä puhuja oli, mutta heti tuli hyvälle mielin, kun hänet näki.
Minkä myös huomioin oli se, että lapsiin oli kiinnitetty erityistä huomiota. Iloiset Tatu ja Patu tulivat vastaani etsiessäni ensimmäistä kohdettani. Ehdin juuri loppua kuuntelemaan Mormoni-keskustelusta. Teologian opiskelijalle keskustelu oli ihan mielenkiintoista ja vahvisti omaa näkemystä.
Olin myös kuuntelemassa keskustelua Helsinki 1939 Suomenlinnan lavalla. Sen verran keskustelu herätti kiinnostusta, että täytyy pitää kirjan nimi mielessä ja yrittää saada luettavaksi.
Siinäpä se sitten olikin anti minun osaltani, paitsi että tapasin Saran, joka nykyään kirjoittaa kirjoista instragrammin puolelta. Saran kanssa tutkailimme antikvariaaatttilöytöjäni, jotka olivat tällä kertaa tämänkaltaisia.
Rebekka Räsäsen Juoniemi-sarjaa olin jo jonkin aikaa katsellut nettiantikvariaatissa ja nimenomaan näissä 60-luvun kansissa. Erityisesti tuo oranssisävyinen kansi iskee minuun tyylillään. Olen tämän sarjan, ainakin osittain joskus varhaisessa nuoruudessani lukenut, mutta en muista kovinkaan hyvin ja nämä kuulostavat kiintoisilta koululaiselämän kuvauksilta.
Mark Twainin Johanna D'Arc kirja minulla on ollut aiemminkin, lahjoitin sen vain pois. Kirja on kuitenkin tehnyt sen verran vahvan vaikutuksen, että halusin hankkia itselleni uuden kappaleen. Kirjan hinta kyllä kirpaisi melko pahasti bubjettiani ja olikin kalleimmasta päästä. Tosin kirja on myös vanha painos eikä sitä taida olla paljoa liikkeellä.
Barbara Ringin Peik on vanha teos, joka on ilmestynyt uudempanakin painoksena. Olen tätä teosta pitkään ajatellut lukeakseni. Viehätyin vanhaan ja kuluneeseen painokseen, kun ei hintakaan ollut suuren suuri.
Ester Ahokaisen Pirkko päättää kertoo opettajauraa ajattelevasta neitokaisesta. Mustalaisten enneustukset eivät minua erityisesti ihasuttaneet, mutta koululaiselämä ja opettajahaaveet saivat kiinnostuksen heräämään. Kansikuvakin on vetoava.
Sairaanhoitajattaren tarina sijoittuu Afrikkaan ja on ilmeisesti jonkinlainen dekkarin ja romanttisen tarinan yhdistelmä. Teos on pitäkän kiehtonut nettiantikvariaatteja tutkaillessa mieltäni kansikuvallaan. Sairaanhoitajakuvaus kiinnostaa myös, mutta siitä murhatarinasta en tiedä...Ans kattoo nyt, minkälainen tarina tämä on.
Niin on sitten kirjamessut taas kerran koettu. Ja kyllähän se kokemus oli tälläkin kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Älä roskaa!