Unto Kunnas & Jaakko Tuovinen: Oliko hangella verta?

Unto Kunnas & Jaakko Tuovinen

Oliko hangella verta?

RV-kirjat, 1981

259 s.

- No, mitä seiellä teidän rintamalinjallanne ajatellaan?

- Alipäällystöstä  rykmentin komentajaan asti ajatellaan, että nyt Suomen kansa tarvitsisi Jumalan armoa ja vielä paljon sitä samaa, vastaa Hujanen tarkkailleen uteliaana vastapuolen kasvojenimeitä.

Antti Hujanen on kaukopartiomies. Eletään jatkosodan vuosia. Antin vanhemmat ovat uskovaisia, mutta Antti ei. Antti kuitenkin pohtii asioita. Antti on kaukopartion johtohahmo. Antti luo katseita Kerttuun, joka on lottana rykmentissä. Kerttukin luo katseita Anttiin.

- No, mitenkäs se teidän kaksinpuhelu sitten päättyi? tiedustelee Hujanen omaa puhettaan jatkaen.

- No, se päättyi niin, ettäminä poltin proppuni kerta kaikkiaan. Sen tunnustan ja tekeepä mieli katuakin koko revohkaa, mutta upseerimiehen ei pidä osoittaa turhia katumuksen merkkejä, ettei tule hempeämieliseksi. Juttu kehittyi siihen suuntaan, että minä hänen esimiehenään vaadin häntä ottamaan aseen ja puolustamaan maataan kuten ennenkin. "Tämä on käsky!" minä sanoin...

Kapteeni Saarinen ei suvaitse aseistakieltäyjiä, kuten hän Hujasen kanssa eräästä "omantunnon arasta", joka ei tarttunut aseeseen, mutta ei pelännyt hakea haavoittunutta toveriaan vihollisen puolelta, keskustellessaan  ilmoittaa. Hujanen ei ole ihan niin tuomitse kuin Saarinen.

Hujanen joutuu eräällä partioretkellä päättämään, ampuako viholinen vai ei. Hän päätyy ampumaan. Hän kuitenkin menee haavoittuneen luo ja antaa tälle ensiapua, ennen kuin itse tovereineen pakenee. Hujanen kuitenkin haavoittuu. HÄn jää yksin vihollisen puolelle, muun joukon jatkaessa omien luo. Hujasen pelastaa suomalainen erakko, joka on elellyt hylätyn talon kellariin rakennetussa suojassa. Erakko on uskovainen, jonka kanssa Hujanen keskustelee ja tulee niin sanotusti uskoon. Hujanen kipuilee ampumansa miehen suhteen, jolla oli perhettä. Sen osoitti rintataskusta löytynyt valokuva, jonka Hujanen ottaa itselleen. Hujanen päättää, että hän ei enää aseeseen tartu.

Hujanen selviää lopulta takaisin omiensa luo, jotka ovat luulleet, että hän on kuollut. Hujanen on ennen partioretkelle jäämistään kihlautunut Kertun kanssa. Saarinen on yrittänyt Kerttua eräässä vaiheessa, mutta Kerttu on livahtanut ulos ja lukinnut Saarisen korsuun. Tästsä Saarinen on suivaantunut, varsinkin, kun ylemmät ovat tilanteen huomanneet ja hän kokee tulleensa nolatuksi. Kun Hujanen palaa on Saarisella jäynät mielessään. Hän hävittää kirjeet, jotka Hujanen kirjoittaa kotiväelle ja kotiin palanneelle Kertulle. Lisäksi taistelutilanteen muuttuessa hän käskee Hujasen turvaamaan selustan, vaikka Hujaselle on luvattu, että hänen ei tarvitse tarttua aseeseen. Kun Hujanen kieltäytyy, Saarinen passittaa Hujasen sotaoikeuteen. Hujasen tie vie lopulta kotiin ja Kertun luokse, mutta sitä ennen hän on kokenut niin vankilan kuin työleirin Lapissa.

---

Oliko hangella verta on erilainen sotaromaani, joka pohjautuu Jaakko Tuovisen omiin sodanaikaisiin kokemuksiin. Teokseen on myös jatko-osa: Muuttolinnut, jonka olen joskus lukenut, mutta koska en muista siitä kovinkaan paljoa lukisin sen mielelläni tämän jatkoksi. Tässä kirjassa Hujasen ja Saarisen välit jäivät jollakin tavalla selvittämättä ja mietin, oliko tuossa jatko-osassa jotain asiasta. Myös ammutun venäläissotilaan kohtalo mietityttää. Saiko Hujanen koskaan selville sitä, selvisikö mies taistelukentiltä kotia.

Kirja ei ole liialla hartaudella pilattu, vaikka syvällisiä pohtiikin.