Kirjoja Ulapalta haasteeseen luin kolme kirjaa, jotka enemmän tai vähemmän, tavalla tai toisella liittyivät meriteemaan.
2. Kerttu Juva: Leppiluodon leiriläiset
3. William J. Locke: Meren tähti
Heinäkuussa luin myös Ella Wicken teoksen Monan saaristokesä, jossa liikuttiin merellisissä tunnelmissa.
Kiitos Nannalle haasteesta ja innotuksesta suolaisten tuulten äärelle.
Hall Caine
Ihmisen herra I ja II
Tarina synnistä
Alkuteos: The master of man (tieto haettu netin kautta)
Suomentanut ?
WSOY, 1921
Osat I ja II yhteensä 723 + 1 s.
Hall Caine on kiinnostava kirjailija. Kiinnostava on myös tämän teoksen miljöö. Tarina sijoittuu Mansaarelle , joka on poikkeavuudessaan erikoinen ilmentymä maailmankartalla. Mansaari kuuluu itsehallintoalueena Iso-Britannian kuningaskunnan alaisuuteen. Sitä ei kuitenkaan voi täysin verrata esimerkiksi Suomelle kuuluvaan Ahvenanmaahan, sillä Mansaarella on oma kansanedustuslaitos. Se ei myöskään kuulunut Euroopan Unioniin silloin kun Britannia vielä oli jäsen (jos siis Wikipedian tiedot ovat oikein). Lukemieni niteiden lopussa on saaren kartta, joskin en saanut siitä mitään selvää. Yritin lukiessani miettiä saaren sijaintia jossain Irlannin ja Britannian välissä. Ilman mainintaa Irlanninmerestä olisin lukenut saaren kanaalisaariin lukeutuvaksi.
Ihmisen herra alaotsikkona on "tarina synnistä". Vaikka teoksessa siis on kristillistä pohdintaa ja sävyä, tietynasteista allegoriaakin, niin en näe tätä puhtaasti kristillisenä teoksena, sillä teoksessa on paljon muitakin teemoja, kuten ystävyys, naisten oikeudet, lainkäyttö ja oikeudenmukaisuus. Eikä toisaalta kristinuskoa mitenkään korosteta. Uskonnolliset ihmiset, esim. metodistit kuvataan hyvinkin ihmisyydessään raadollisina, toisaalta teoksessa kulkee rinnan ihmisten taikauskoiset käsitykset. Transendentaalisuus, tämän ja tuonpuoleisuuden olemassaolo on läsnä kerronnassa, välillä hyvinkin vahvana. Enemmän kuin uskoa tässä mielestäni pohditaan itsekunnioitusta, vaikka en voi kieltää, etteikö muitakin aspekteja ole.
Estääkseen lakia toimimasta rikoksellisesti oli hän toiminut rikoksellisesti lakia vastaan!
Ja tietysti, kaiken taustalla on tunteet, kaikkien romaanien kestoaihe: rakkaus. Teoksesta nousee toki esille moraaliset pohdinnat, mutta en pitäisi tätä kuitenkaan moralistisena. Teoksen kerronta ja ote on sen verran vivahteikasta. Ihmisen luonne niin hyvässä kuin pahassa tuodaan esille.
Päähenkilöt, Victor Stowel, tuomari Stowellin poika on vanhaa manxilaista sukua, Ballamoarin kartanon perijä. Teoksen alussa hän käy King William collegea. Victorin paras ystävä on Alick Gell, Keys-valiokunnan puheenjohtajan poika. Collegea uhkaa skandaali, josta rehtori ottaa pojat puhutteluun. Joku on nähty kuljeksimassa tytön kanssa ja joutunut tappeluun pojan kanssa, jonka isä kuuluu The house of Keysiin. Rehtori vaatii syyllistä tunnustamaan, mutta kukaan ei tunnusta. Rehtori nimeää syylliseksi Victorin, joka ei kuitenkaan myönnä eikä kiellä ja rehtori käskee pojan huoneeseensa. Syyllinen on kuitenkin Alick, joka menee lopulta tunnustamaan tilanteen rehtorille. Rehtori kirjoittaa Victorin isälle, että hän ei enää pysty katsomaan Victoria silmiin, koska on tuominnut tämän väärin perustein ja sanoo, että joko hän eroaa tehtävästä tai isän on kutsuttava poika kotiin. Tuomari Stowell kutsuu pojan kotiin. Ja siitä alkaa Victorin "Canossan matka".
Victorin ja Alickin ystävyys on vahva. Sen kestävyyttä koettelee kuitenkin Bessie Collister niminen manxilaisneito, jonka isäpuoli Dan Baldonram on kiivas mies, joka kohtelee tyttöä kehnosti, ja joka on tuo tyttö, jonka kanssa Alick on kävellyt tuona tiettynä kohtalokkaana iltana. Sillä se, että rehtori ei pystynyt katsomaan Victoria silmiin ja jätti oikeudenmukaisuuden toisen harteille, johti mitä vakavimpiin seurauksiin, joilta olisi ehkä vältytty, jos Victor olisi saanut käydä koulunsa loppuun. Näin ainakin itse ajattelen.
Fenella Stanley on kuvernöörintytär, johon Victor tutustuu jo lapsena ja joka suuresti muistuttaa Victorin kuollutta äitiä. Fenella on nainen, jolle naisten oikeudet ovat tärkeitä. Hän lähtee seitsemäksi vuodeksi Englantiin jättäen Victorin, joka on opiskellut lakimieheksi, ikävöimään.
Juoni: Victorin isä, vanha kunnioitettu tuomari kuolee, ja Victor nimitetään nuoresta iästä huolimatta uudeksi tuomariksi. Hänen ensimmäinen tuomarintehtävänsä koskee Bessie Collisteria, jota syytetään lapsenmurhasta. Mutta mikä osuus Victorilla on asiaan? Victor joutuu taisteluun omantuntonsa kanssa. Tuomarinvala, laki ja oikeus, omat toiveet ja haaveet taistelevat sisimmässä. Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Teoilla on seurauksensa. Niistä joutuu vastaamaan, ennemmin tai myöhemmin.
Miljöö sijoittuu siis Mansaarelle, pääkaupunkiin Castletowniin ja lähiseuduille. Ajankuva viktoriaanis-edwardilainen brittiyhteiskunta, joskin Mansaaren omalaaatuisuus on nähtävissä.
-Tapaa tulee tavalla hoitaa, muutoin tapa itkee! Niin sanoo vanha manxilainen sananlaskumme. - Minun elämäni päivä on länteen painumassa, enkä saa toivoanäkeväni enää montaMelliah juhlaa. Mutta luotansiihen, että rakas poikani, kun hän minua seuraa, kehottaa teitä pysymään kaikessa, mikä vanhoissa perimätavoissamme on hyvää.
Teos jakautuu seitsemään kirjaan (Synti, Tilinteko, Seuraus, Kosto, Korvaus, Lunastus, Ylösnousemus) jotka on jaettu lukuihin ja nämä alalukuihin.
Kertoja on kaikkitietävä kertoja, joka seuraa kohdehenkilöitänsä tasaisesti eri näkökulmia vaihdellen, päähuomion ollessa kuitenkin Victorissa. Kerronta on kuvailevaa, ei mitenkään rönsyilevää. Kuvaus keskittyy ihmisiin ja ihmisten välisiin jännitteisiin, luontokuvaustakin jonkin verran, samoin kuin dialogia sen verran, että ei pelkäksi puisevaksi tapahtumakuvaukseksi käänny.
Erityismaininta tälle kuvaukselle:
Mutta nuo manxilaiset maalaistytöt tummine silmineen ja verevine suineen olivat toista. Fenella näki mielessään heidätkin, tuoreina kuin maito ja lämpiminä kuin nuoret vohlat...
Gaelinkieli:
Dy hannie Patrick Noo shinas nyn maaty (Pyhä Patrick siunatkoon meitä ja venettämme),venettä elävineja kuolleine eläjineen -miehistöä ja kalasaalista
Ruokatalous:
Munia ja tuoretta voita ja hunajaa ja viiliä ja sitä herkkua, jota manxilainensanoo"spinjean'iksi.
Huumorinpilkahdus
- Minä tässä juuri etsiskelen noita kahta karkulaista, hän sanoi ja huohotti raskaasti, ja poliisipäällikkö sanoi minulle, että minun on kurkistettava joka kiven alle, että kykkivätkö ne vietävät siellä piilossa.
Lukiessani näin poliisi Cainen kovin vakavissaan ja kirjaimellisesti sanat ottavana kurkistelemassa kivien alle, tosin en tiedä, millaisen mielikuvan toinen lukija mahtaisi saada.
---
Kirjallinen maailmanvalloitus: Mansaari
Huomasin, että minulla on kaksi kappaletta Inga Ehrströmin Onnellinen vuosi Grönlannissa -teosta, ja ajattelin, josko lukijoissani olisi teoksesta kiinnostuneita. Teos on hyväkuntoinen antikvariaattilöytö.
Jos sinua kiinnostaa olla mukana arvonnassa, niin toimi seuraavasti:
Jätä kommentti tähän postaukseen toimivin yhteystiedoin (email, kaikille avoin blogi), sillä minun on voiton sattuessa kohdallesi pystyttävä tavoittamaan sinut.
Voit myös jättää viestin suoraan sähköpostiini ainoeinontytar piste harjula miukumauku gmail comiin otsikolla "Grönlanti-matkakirja-arvonta. Huomioi kuitenkin, että roskapostiksi katsotut viestit poistetaan, eikä ne ole mukana arvonnassa.
Aikaa sinulla on 21.9. klo 12.00 asti.
Mukana :
ML Sähköpostin kautta
Edit 21.9.2025 klo 13.11. Muita kiinnostuneita ei ollut, joten arvontaa ei suoritettu. Lähetän kirjan kuitenkin hänelle, joka oli siitä kiinnostunut.
Pyhän Claran kukkaset
Alkuteos:
Suomentanut Taisto Nieminen
Alkusanat: Anna-Maija Raittila
Atena, 2000
151 s.
Takankansitekstiä mukaillen: Pyhän Klaran kukkaset on kaunis tarina nuoresta aatelisesta tytöstä, joka pyyteettömästi antautui vapaaehtoiseen köyhyyteen, palvelemaan Jumalaa esikuvansa Franciscus Assisilaisen tapaan, hylkäämään kotinsa ja asettumaan "köyhien naisten" sääntökunnan johtajaksi San Damianon luostariin.
Tämä pieni kirjanen osui silmiini kirjaston kierrätyshyllyssä. Aihe ei ehkä ihan läheisintä ole, mutta kiinnosti sen verran, että teos lähti mukaan, ehkä siksi,että tässä sivutaan myös Fransiscus Assisilaista, jonka elämä ja persoona kiinnostaa.
Kirjanen sisältää 26 lyhyttä lukua, joissa käydään läpi Chiara Sciffin (St.Clara) elämän vaiheita ja elämää Assisissa keskittyen St.Claraan liitettyihin ihmeisiin. Hyvin legendaomaista kerrontaa siis, vaikka ajan yhteiskunta- ja tapakulttuurikin tulee pienesti esiin. Tapahtumat sijoittuvat 1200-luvulle. Lukuja "värittää" mustavalkoinen, Diego Donatin kuvitus, joita voisi ajankulukseen väritelläkin.
Tätä minä suuresti ihmettelen!
Samaan aikaan kun näin paljon maallista kauneutta katosi, takkupartaiset, käheä-ääniset, karkeisiin kaapuihin pukeutuneet miehet lauloivat voimakkaalla äänellä hautajaismessua tytölle, joka oli ryöstetty maailmalta ja otettu paratiisin panttivangiksi.
Tämä kuvaus kuulostaa täysin poikkeavalta kuvaukselta, luoden muuten myönteiseen ja valoisaan teokseen negatiivisen varjon. En tiedä, vastaako sana panttivanki alkuteksiä, mutta mielestäni se ei sovi lainkaan tilanteeseen. En tiedä katolisen kirkon hengellisestä sanastosta, mutta minun hengelliseen vakaumukseeni tämä ei mallaa.
Ja kuvaus näistä fransiskaaniveljistäkin on kaikkea muuta kuin se pyhäkoulujen kiiltokuvakäsitys. Ajatuksia herättävä teos tämä siis kuitenkin oli ja en tykkäisi yhtään pahaa lukea aiheesta ja teemoista enemmänkin.
--
Helmet 2025 -lukuhaaste kohta34. Kirjassa on tunnettu rakennus. San Damianon kirkko Italian Assisissa lienee ainakin jonkin verran tunnettu
Tauno Karilas
Punainen pilvi
Valistus, julkaisuvuotta ei mainita
113 s.
Kansi: Eeli Jaatinen
Aloitus: Jack Mungo toi ensimmäisenä tiedon sodan syttymisestä Hattaran uudistaloon Minnesotan korvessa.
Vuoden 1861 kesä oli lopullaan, John Hattara oli juuri palannut kotiin ruispellolta. Edellisenä vuonna hän oli kaatanut kasken ja kylvänyt siemenen maahan. Vilja oli kasvanut hyvin ja nyt hän oli aloittanut sen leikkuun.
Hattaran perhe: Isä John, äiti Helena, tytär Liisa ja poika Erkki.
Ollaan asettumassa aterialle, Erkkiä vain ei näy missään. Hän on lähtenyt metsästämään pyssyineen ja tuntuu viipyvän retkellään. Jack Mungo tuo viestin Yhdysvaltain sisällissodan alkamisesta. Sen taistelun melskeet eivät kuitenkaan kosketa minnesotalaista uudisasukasta. Sen sijaan viesti intiaanien taholta uhkaavasta vaarasta on todellisuutta.
"Kaikista pohjoisvaltioiden linnoituksista viedään miehiä taistelemaan etelässä. Ridgelyn, New Ulmin ja monen muun linnoituksen varuskunta on vähentynyt puolella. Intiaanit, jotka tähän asti ovat pysytelleet rauhallisina, ovat käyneet levottomiksi. Ja kun he ovat jatkuvasti kiukkuisia valkonaamoille, jotka ovat tunkeutuneet heidän kalavesilleen ja metsästysmailleen, aikovat he, mikäli heitä oikein tunnen, ajaa vieraat tunkeilijat pois. Se käy helposti päinsä, kun entisestäänkin vähälukuisia varuskuntia supistetaan.
Kun Erkkiä ei ala kuulua kotiin, lähtevät Jack Mungo ja John etsimään poikaa. He kuulevat laukauksen, löytävät kuolleen hirven ja jälkiä maassa. Erkki on joutunut intiaanien vangiksi. He eivät kuitenkaan lähde seuraamaan jälkiä heti, vaan Jack Mungo ottaa mukaansa Micky Porter -nimisen miehen lähtiessään seuraavana päivänä jäljittämään joukkoa. John Hattara jää perheensä luokse, jonka siirtää myöhemmin turvaan Jackin piilomajaan.
Tauno Karilas on varmaankin kirjoittanut monia vetäviä nuortenkirjoja, minäkin olen ainakin yhden kiintoisan teoksen lukenut aiemmin. Tämä ei kuitenkaan ollut parhaimmasta päästä lukemisiani. Punainen pilvi on tyypillinen ajantuote, pojille suunnattu seikkailukertomus, joka perustuu hyvin löyhästi todellisuuteen. Tätä todellisuuspuolta minun täytyikin hieman selvitellä yksityiskohtien ja henkilöhahmojen kautta.
Varuskunnat:
Ridgely ja New Ulm, ovat olleet oikeita, todellisia linnoituksia 1860-luvun Minnesotassa. New Ulmin kaupunki löytyy osavaltiosta tänäkin päivänä.
Phil Kearneyn linnoitus Perustettu 1848 suojelemaan Oregoniin matkalla olevia siirtolaisia. Sijaitsee Wyomingissa.
Henkilöt:
Pikku Varis. Pikku Varis (Little Crow / Thaóyate Dúta) on todellinen historiallinen intiaanipäällikkö. joka liittyy vuonna 1862 Minnesotassa tapahtuneeseen Dakota-sotaan. Pikku Varis kuoli 1863. Tässä kertomuksessa Pikku Varis kuvataan pääpahiksena, joka on vanginnut Erkin viedäkseen tämän Punaisen Pilven luokse, jota hän vihaa.
Punainen Pilvi. Punainen Pilvi (Red Cloud / Makhpyia-luta) on ollut todellinen tunnettu Oglala-Sioux-päällikkö, jonka soti Yhdysvaltain armeijaa vastaan 1866-68 Wyomingissa ja Montanassa.
Lisäksi kerronnassa vilahtaa Istuva Puhveli ja Hullu Puhveli -nimiset hahmot.
Istuva Puhveli oli saanut surmansa salamurhaajan kädestä. Pikku Varis oli tuon teon tekijältä itseltään saanut kuulla tämän kuolinhetkellä, että Punainen Pilvi oli antanut hänen tehtäväkeen surmata vaarallisimman kilpailijansa. Istuva Puhveli oli mahtava päällikkö, kaikkien pohjoisten sioux-heimojen yksinvaltias, joka oli menestyksellisesti torjunut valkonaamojen tunkeutumisen kohti länttä.
En tiedä, muttta Istuva-määre toi mieleeni Istuvan Härän (Sitting Bull), jonka kuolema kuitenkin tapahtui paljon myöhemmin kuin tämän teoksen tapahtumat ja erilaisissa oloissa, joten ehkä mielleyhtymä on siltä osin oma, eikä nimellä viitata Istuvaan Härkään sen enempää kuin Hullu Puhveli -nimellä Hullun Hevoseen.
Hullu Puhveli -nimisestä mielipuolisesta intiaanipäälliköstä Micky kertoo Jackille heidän jäljitysmatkalla: Taudinkohtausten välillä oli Hullu Puhveli hyvin älykäs ja taitava päällikkö.
Joitakin muitakin nimiä mainitaan, jotka pistää mietityttämään, onko ne johdannaisia todellisista henkilöistä, jotka on ympätty tarinaan.
Aika:
Eletään siis 1860-lukua, sen alkuvuosia. Mutta kuinka monta vuotta tarinassa ehtii kulua? Päivistä, sen paremmin kuin vuosistakaan ei juuri puhuta. Itse arvioisin vuoden tai parin ajanjaksoa, mutta tapahtumien taustoja selvitellessä ajankuluminen jää hämäräksi. Tämä tarinahan saa alkunsa 1861, Dakota-sota käytiin 1863, mutta esimerkiksi viittaus Punaisen Pilven sotaan ja, "kuinka Fettermanille kävi" sijoittuu todellisuudessa vuoteen 1866.
Se, että tämän teoksen tapahtumissa kuluisi viisi vuotta jättää lukijan todella mietteliääksi. Alussa koottiin ruislyhteitä, jossain vaiheessa kylvettiin uudet rukiit. Kerronnan yhtenäisyys kiusasikin lukiessa samoin kuin muutamat yksityiskohdat kuten puhe "harakoista" intiaaniheimona. Seikka, jolle en löytänyt mistään vahvistusta.Lieneekö mennet harakat ja varikset sekaisin. Mainittakoon myös kulta-aarre jossain vuorenonkalossa, Yellowstonen suunnalla, jonne matkalaiset kulkevat, ja jota, siis kulta-aarretta Pikku Varis himoitsi. Lukiessani pohdin, millainen oli intiaanien suhtautuminen kultaan? Ja mitään ei puhuta siitä, kuinka kauan matkanteko kestää? Mutta jos ajattelee Amerikan Yhdysvaltojen suuria etäisyyksiä, niin kyllä kai se matka, hevosillakin, Minnesotasta jonnekin Yellowstonen suunnalle ei ihan parisssa päivässä suju.
Kerronta on siis aika ylimalkaista. eikä mitään suurempia kuvailuja ja luonneanalyysejä harrasteta. Tapahtumat viedään läpi suurpiirteisesti ja aika kuluu siinä sivussa sen kummemmin analysoimatta.
Tarinan vaiheissa syntyy kahnauksia, vangitsemisia, pakoon pääsyjä, tavataan kullankaivajia ja kohdataan taisteluja ja kaikki päättyy Hattaran perheen osalta onnellisesti. Perheen intiaaniystävä, winnebago-päällikkö Valkoisen Karhun tytär Metsäkukka ja Erkki suuntaavat katseen tulevaisuuteen.
- Sinusta tulee suuri soturi, Erkki...
- kun tulee rauha, silloin minäkin rakennan oman majan jonnekin tänne. Metsästämme yhdessä ja viljelemme maata ...
Hmm. Tämä ei ollut aiheestaan huolimatta ollenkaan "minun juttuni". Tosin tässä ei intiaaneihin suhtauduttu yksipuolisen kielteisesti, mutta kerronnassa on vivahteita, jotka saavat mietteliääksi ja herättävät kysymyksiä. Sen sijaan Eeli Jaatisen taiteilema kansikuva on todella upea. Siitä, kuinka todenmukainen se on, esim. päähine taistelutilanteessa, voidaan pohtia. Kansikuvan lisäksi teoksessa on muutama mustavalkoinen kuvituskuva. E h k ä tämän voisi lukea uudemmankin kerran. Nyt minä luin tämän yhteen syssyyn yön tunteina valvoessani.
 |
| Kuvakaappaus Turun kylätalo: Kuva vuoden 1924 painoksesta. |
William J. Locke
Meren tähti
Alkuteos: Stella Maris
Suomentanut Väinö Nyman
WSOY, 1934
296 s.
Aloitus: Stella Maris - Meren tähti! Se ei ollut hänen oikea nimensä. Ei kukaan kristitty ihminen olisi voinut antaa viattomalle lapselle niin mahdotonta nimeä. Hänen äitinsä oli kyllä isä- ja äitikummien kehoituksesta nimittänyt hänet Stellaksi erään vanhan neitseellisen tädin mukaan, osoittaen siinä menetelleensä hyvin viisaasti, koska neitseellinen täti kuoli kiitollisena vuoden kuluttua lapsen syntymästä säästäen tytölle testamentissaan melkoisen omaisuuden. Hänen isänsä taasen oli lahjoittanut hänelle tuon kunnioitettavan sukunimen Blount, joka, kuten koko maailma tietää tai ainakin pitäisi tietää, lausutaan aivan toisin kuin se kirjoitetaan.
Stella Blount - Stella Maris on teoksen ensimmäinen päähenkilö. Mariksen on lapsen nimeen liittänyt teoksen toinen päähenkilö Walter Herold, ammatiltaan näyttelijä. Kolmantena tässä melodraamassa on Walterin ystävä, sanomalehtimies, toimittaja John Risca.
Stella on orpo. Hän asuu setänsä Oliverin ja tämän puolison kanssa Channel House nimisessä talossa meren läheisyydessä, "erään kukkulan laella etelärannikolla" viettäen kaiken aikansa "eräässä suuressa kauniissa huoneessa, jonka suurista ikkunoista voitiin katsella eteään ja länteen". Stellalla oli jokin, tarkemmin selittämätön rakennevika selässään, minkä takia hän jossain lapsuuden vaiheessa, joutui jäämään jäykkään asentoon, maaten selällään liikkumattomana vuoteessaan, seuralaisenaan ja suojelijanaan valtakunnanmarski, lyhyemmin Marski-niminen tanskan doggi.
Sitä miten nämä kaksi nuorta miestä, John Risca ja Walter Herold Stellaan tutustuneet, ei kerrota, mutta hyviä ja läheisiä ystäviä he ovat Stellan lapsuudesta alkaen. Stellan huone on "pyhäkkö", jossa "mikään tämän "maailman myrkyllisessä sienitarhassa voi (eikä saa) kasvaa" Stellaa tuli suojella kaikelta pahalta.
John Risca itse on saanut kohdata tämän maailman pahuuden vaimonsa kautta, josta hän kuitenkin asuu erillään. Nainen on ottanut palvelijakseen orvon, yksinkertaisen lapsen, jota hän on kiduttanut julmasti. Nainen tuomitaan kolmeksi vuodeksi pakkotyöhön.
John Risca ottaa, tuntien syyllisyyttä vaimonsa teosta, orpolapsen Unity Blaken holhotikseen. Mutta Riscan vaimo, joka joitakin vuosia vankeudessa oltuaan, pääsee vapaaksi, on oikea naispaholainen, jonka luonnetta ei tarkemmin kuvata, väijyy tarinan taustalla synkkänä ja ohuthuulisena etsien kostoa.
Meren tähti on ihan kiinnostava ajankuva. Tarina sijoittuu jonnekin 1900-luvun alkukymmenille. Teoksesta on tehty myös mykkäfilmi, jonka pääosaa, Stella Marista esittää Mary Pickford. Tahtoisinpa mielelläni nähdä tuon filmin.
Teoksen punaisena lankana kulkee Stellan kasvaminen lapsuuden haaveista aikuisuuteen, saduista todellisuuteen. Ja mitäpä tarina olisi ilman rakkautta. Kumpi onkaan se oikea, John vai Walter? Ja kuinka kestää kahden miehen ystävyys Stellan valinnan.
Teoksessa on hieman kristillistä pohdintaa, mutta enempi filosofista elämän merkityksellisyyden pohdintaa. Brittiläinen luokkayhteiskunta on läsnä, mutta myös yhteiskuntakritiikkiä voi rivien välistä lukea.
--
Kirjoja ulapalta -lukuhaaste, vaikka tapahtumat sijoittuvat maalle, on tässä vahva meriteema kuitenkin
Tähtien turvatit
Ajan- ja luonteenkuvaus Kuningatar Kristiinan ajoilta
Alkuteos: Planeternas skyddslingar. Nimi muutettiin tekijän toivomuksesta myöhemmissä painoksissa muotoon Stjärnornas kungabarn.
Suomentanut Aune Brotherus
WSOY, 1955 (6. painos)
858 s.
Teos jakaantuu kolmeen osaan jotka ovat I Yön lapset, II Kolme kohtaloa III Verraton. Ajallinen miljöö on 1600-luku ja 30-vuotinen sota, sen jälkipuolisko. Pienessä suomalaisessa torpassa, jonne lumihankeen poljettu tuntematon nainen etsiytyy syntyvät Hagar ja Bennu. Nainen kuolee ja kaksoset jäävät orvoiksi. Kuka oli tuo nainen, ja mikä on lasten tausta, on olennainen osa tarinaa. Teoksen kolmas päähenkilö on Ruotsin kuningatar Kristiina. Kaikki he kolme syntyvät samana talvipäivänä Jupiterin ollessa erikoisessa asennossa Saturnukseen nähden.
- Advigila, Domine, hac nocte nascentibus! - Mitä te sanoitte? Kysyi Lydik Larsson uteliaasti. Minun tullimiespääni ei, häpeä kyllä, saa siitä selkoa. Minä en ymmärrä latinaa enempää kuin koira. - Sanoin, vastasi mestari Sigfrid: Herra, kaitse niitä lapsia, jotka syntyvät tänä yönä! Heille on annettu suuret lahjat ja he loistavat kuin kynttilät, mutta joutuvat suuriin kiusauksiin ja voivat sammua pimeydessä. - Ja tuon voitte lukea tähdistä? kysyi tullimies todella kummastuneena.
Tähtien turvatit on hyvin eriskummallinen teos, joka yhdistää faktaa ja fiktiota, astrologiaa ja uskonnollisia näkemyksiä. Paitsi Kuningatar Kristiinaa, teoksessa mainitaan monia Ruotsi-Suomen aikaisia historian hahmoja Pietari Brahesta Klaus Flemingiin ja Åke Tottiin.
Teoksen kertoja on kaikkitietävä, joka kertoo tarinaa "oman aikansa" tietämyksellä menneisyyteen katsoen, tuoden esiin pieniä yksityiskohtia, jotka eivät olleet vielä totta tai tunnettuja tapahtuma-aikaan.
Kaikki kävi kuin taikavoimalla. Tämä oli yksinkertaisesti selitettävissä siten, että 1600-luvun ylimmän luokan teini ei olisi pystynyt täyttämään toisen luokan vaatimuksia yhdeksännellätoista vuosisadalla.
Tämä lähestymistapa on kuitenkin pientä ja satunnaista, vaikkakin hieman erikoislaatuinen, sillä itse tarinan tapahtumat ja päähenkilöiden seikkailut tapahtuvat preeseesensissä.
Teoksesta löytyy monia eri teemoja, paitsi historiallista kehystä, 30-vuotinen sota ja Kuningatar Kristiinan persoona, teoksessa on nähtävissä niin uskonnollisia pohdintoja kuin astrologiaa, jota erityisesti karsastan. Vahvana on nähtävissä myös naisten aseman tarkastelu. Tämä tulee esille erityisesti Kuningatar Kristiinan ja Hagarin kohdalla. Molemmat ovat lahjakkaita, tiedonhaluisia naisia. Hagar pääsee erinäisten vaiheiden jälkeen opiskelemaan, onhan hänen kumminsa Laukon kartanon Juho Kurki. Hagar päätyy kuningatar Kristiinan kirjastonhoitajaksi, kun hänen veljensä Bennu, jonka kummina oli Åke Tott, jonka pojan Klausin kanssa Bennulle tulee kahnaus. Bennu karkaa ja hänestä tulee sotilas Euroopan taistelukentille. Välillä kolmikon tiet kohtaavat, kunnes taas eriävät.
Hagar ja Bennu ovat kuvitteellisia hahmoja, fiktiota. Se, kuinka todenmukaisen kuvan teos antaa Kuningatar Kristiinasta on sitten toinen kysymys. Kristiina kuvataan erikoislaatuisena, aika itsekeskeisenä persoonana, joka ei sallinut lähelleen itseään ylempiä. Samanveroisuuskaan ei välttämättä käynyt. Kuningatar Kristiina pohtii elämänkatsomuksia, mittailee eri uskonkäsityksiä, ajattelee ensin, että pois se, että luopuisi luterilaisuudesta, mutta kääntyy lopulta katoliseksi, koska katolisuudessa hän saisi ajatella mitä haluaa, kunhan ulkonaisesti toimisi sen säädösten mukaan. Mutta oliko tämä todellinen syy kääntymykseeen. Kristiina luopuu kruunustaan serkkunsa Kaarle Kustaan hyväksi.
Täytyy myöntää, että Kuningatar Kristiina on kiintoisa historian hahmo. Hänestä tahtoisin tietää enemmän.
Mietin pitkään, kirjoittaisinko tästä teoksesta ollenkaan tai esittelisinkö koko teosta. Vaikka lukutempo alkoi jähmeästi, se jatkui yllättävän sutjakkaasti ja nopeasti sivumäärään nähden, alkaen lopuksi taas takellella. Syy vastahakoisuuteni oli kuitenkin paitsi teoksen astrologinen ulottuvuus ja salaperäinen tähti, joka puhui niin Hagarille kuin Bennylle, kuin Kristiinallekin ja tuntui johtavan heidän elämäänsä, myös teoksen antama kuva juutalaisista. Hagarin ja Bennyn äiti oli juutalainen, äidin isä Ruben Zevi (ilmeisesti fiktiota) rahoitti Euroopan maita ja sodan käyntiä. Ruben Zevi uneksi myös Israelin takaisin saamista osmaneilta. Rubenista muodostuva kuva huikeita korkoja nostavana raharikkaana kroisoksena, joka vetelee maailmanvaltojen naruja sodan näyttämöllä on ärsyttävä stereotyyppisyydessään. Toisaalta kuvaus "kultaisesta juutalaisesta" vaikutti vähemmän uskottavalta hahmolta. Onko tuollaista kroisosta voinut todellisuudessa ollakaan. Faktan ja fiktion rajat hämärtyvät pahasti.
Minun täytyikin hieman selvitellä löytyisikö tästä teoksesta millaisia pohdintoja selkiytttääkseni omia antipatioitani.
Googlen tekoäly-yhteenveto kuvasi teosta näin (hakusanoina ainakin Topelius, Tähtien turvatit, juutalaisuus tai juutalaiset): Zacharias Topeliuksen Tähtien turvatit -teos ei käsittele juutalaisuutta, vaan se on satusarja, jossa esiintyy juutalainen poika nimeltä Simson, joka auttaa orpoja lapsia löytämään turvapaikan. Teoksessa korostetaan ystävällisyyttä ja myötätuntoa köyhiä ja vähemmistöjä kohtaan. Teoksen ydinajatus on myötätunto ja toisten auttaminen, ja se esittää juutalaisen hahmon positiivisessa valossa, korostaen hänen hyväsydämisyyttäänTeos ei kuvaa juutalaisuutta uskontona, vaan se kuvaa Simsonin hahmon kautta juutalaista kulttuuria ystävällisyydellä ja avuliaisuudella.
Vaikka alla olikin varoitus, että tekoäly voi vastata väärin, niin tämähän oli ihan höpönpöppöä, jossa oikein mikään ei pitänyt paikkaansa. Tämä teos ei ole satusarja. Päähenkilönä ei ole Simson eikä turvapaikkaa etsiviä orpoja sen paremmin kuin heidän auttajaansakaan ei löydy. (EDIT: No, ovathan Hagar ja Bennu orpoja, mutta eivät he oikeastaan mitään turvapaikkaa etsi.) Ystävällisyyden ja myötätunnon merkityksen teoksessa voi kyllä löytää rivien välissä.
Mielestäni tämä teos sen sijaan on vahvasti sodanvastainen, niin 30-vuotisen sodan teema kuin läsnä onkin, ja puhuu naisten aseman puolesta. Kristinuskoakin korostetaan, mutta ei mitään yksittäistä kirkkokuntaa.
Juutalais-aiheeseen liittyen löysin Anna Kaisa Inkalan kirjoituksen "Topeliuksen juutalaiskuvasta" ja juutalaisista sukujuurista, mikä hieman lievensi antipatiaani, mutta ei saanut minua yhtään enempää tykkäämään tästä teoksesta. Allegoriaa tästä varmasti on, mutta minulle liian sekavaa. Ei, en tykännyt, vaikka loppu toikin hieman valoa pimeyteen. Toisaalta viimeiset sanat osoittavat, että tämän teoksen teemoissa on hyvinkin tätä päivää koskettavia teemoja.
"Ainoa seikka, joka tiedetään liiankin hyvin, on se, että ratsastaja yhä ratsastaa punaisen hevosen selässä. Hänen tiensä kulkee vielä aika ajoittain tuhan ja veren läpi. Vielä on pitkä, voi, niin pitkä matka aikojen loppuun."
Erityismaininta tälle määritelmälle:
Lisbet oli herttainen kuin ruispuuro
Muualla mainittua:
Kirjavinkit "Jäi Topeliuksen viimeiseksi romaaniksi". On moniulotteinen kertomus, joka murtaa "topelianisuudesta" muodostunutta kuvaa. ”topeliaanisuudesta
Luetut Eksoottinen teos Kuningatar Kristiinan ajoista
Sinisen linnan kirjasto on sisällyttänyt tämän 10 tärkeää kotimaista klassikkoa -listalleen.
---
Helmet 2025 -lukuhaaste kohta 29. Kirjailijan viimeisin teos
