Henry Bordeaux: Seetrien alla

 

Kuvakaappaus /muokattu Abebooks

Henry Bordeaux

Seetrien alla

Alkuteos: Yamilé sous les cédres

Suomentanut J.A.Hollo

Wsoy, 1925

146 s.

Luettu Projekti Gutenbergista 

 

Seetrien alla on traaginen rakkaustarina, jota Khalil Khuri -niminen henkilö kertoo minäkertojalle, jonka nimeä ei mainita. Toisaalta tarina on kuin ainakin matkakertomus Libanoniin ja Syyriaan, jota kirjailija voisi kuvata.

Beirut,jonka edustalla leviää rusottava hiekkaranta, kohoo meren yläpuolelle punaisine, pengermittäin ylenevine kattoineen sinne tänne siroteltujen viheriöiden läikkien ympäröimänä, kukkuloihin nojautuen ja suojelevan majesteettisen Libanonin vallitsemana. Enkö ollut Savoijassa, synnyinseudullani, nähnyt Lausannen siten kohoavan vedenneitona sinisen Genèvejärven helmasta? Mutta Lausanne näyttää kalpealta ja jäiseltä,  muistelossakin, tämän kaupungin rinnalla, jota iltarusko hehkuttaa. Kaikki lännen maiden näyt kalpenevat ja käyvät jääkylmiksi, kun saavumme näiden uusien maiden rantaan. Tuntuu siltä kuin silmiemme ja esineiden väliin työntyisi  värillinen lasi. Kultainen tomu väikkyy ilmoilla kaiken päivää, ja yön aikana näyttävät kiertotähden liikkuvat lamput lähenevän toisiansa taivaankumon ylen sinisestä, pehmeästä ja raskaasta sametista irroittuen 

Minäkertoja kertoo kehystarinaa matkastaan, jolla hän kuulee tarinan Jamilesta, kauniista nuoresta, kauneudessa ja luonteessa vertaistaan vailla olevasta neidosta. Khalil Kuri, joka on tuntenut Jamilen ja ollut tämän kanssa kihloissa esitellään minäkertojalle ja  kertoo puolestaan tarinan tarinan sisällä.

Teos jakautuu kolmeen osaan, jossa ensimmäinen osa "Libanonin seetrit" keskittyy minäkertojan kerrontaan, toinen osa "Jamilen tarina" on Khalil Kurin tarina, joka on siis kuin versio Shakespearen Romeosta ja Juliasta, mutta itämaille sijoitettuna.

Tätä Akkarin Romeota ja tätä Bšarren Juliaa erotti toisistaan heidän uskontojensa ja heimojensa välillä vallitseva tuhatvuotinen viha aivan toisin kuin Veronan rakastavaisia Capuletin ja Montaguen sukujen välinen vihamielisyys.  

Kolmas osa "Paluu vuorelta" palaa minäkertojan kerrontaan. 

Jamile, jonka tarina kiinnostaa minäkertojaa, on maroniittikristityn libanolilaisperheen 16-vuotias  tytär. Hänellä on veli Butros ja sisko Muntaha. Jamile ja Khalil Kuri kihlautuvat. Viettäessään päivää Libanonin vuorilla Seetripuulehvikössä sinne saapuu muhamettilaisia, joiden johtajana on komea Omar Omar-bei-el-Hussein. Seurueet katselevat toisiaan, vieraanvaraisuutta osoitetaan ja Omar kutsutaan Jamilen perheen vieraaksi puhumaan hevoskaupoista. Yön tullen Jamile karkaa Omarin kanssa. Jamilen isälle jätetään myötäjäisiksi upea Selma-niminen ratsu.

Tämä karkaaminen muslimin kanssa on anteeksiantamaton, ja jos sen voisi vielä anteeksiantaa niin uskonsa kieltämistä ei. Tästä seuraa kuolemantuomio.  Näin siitäkin huolimatta että ennen karkaamista Jamile on antanut Khalil Kurille kihlalahjat takaisin näin osoittaen, että purkaa kihlauksen.

Jamilen veli Butros ja Khalil Kuri lähtevät hakemaan Jamilea takaisin tuomittavaksi. 

Mietin lukiessani kuinka paljon tässä on historiallisuutta, onko tämä tositarina vai täyttä fiktiota. Esipuheessa minä-kertoja, jolle tarina on kerrottu, tuo esiin Libanonin ja Lähi-Idän historiaa. Maroniitteihin liittyviä historiallisia yksityiskohdista mainitaan Deir-el-Kamarin ja Zahlen verilöylyt. Tarina sijoittuu 1800-luvulle, sen loppupuolelle.

Kulttuurisia yksityiskohdat, kuten arabialaisen puvun kuvaus:  

Ajaje, hartioilla silkkiburnus ja päässä keffije, eräänlainen huntu, joka liehuen suojelee niskaa ja kasvoja auringon paahteelta, ja jonka kiinnittää otsaan musta aghal.

Kirjallisuusviittauksista voisi mainita runoilija Lamartinen, jonka 11-vuotias tytär Julia de Lamartine kuoli 1832 Beirutissa ja jonka nimen tämän teoksen minäkertojaa löytää kaiverrettuna yhteen vuoriseetriin.

Sekä Eugène-Melchior de Vogüé, jonka matkakirjan kuvaukseen maroniittien liioittelutaipumuksista tässä teoksessa viitataan.

Tämä kaikki saa minut lukijana todella hämmennyksiin. Mikä on totta, mikä tarua? Kaiken kaikkiaan Seetrien alla on kuitenkin traagisuudestaan huolimatta jylhän kaunis rakkaustarina. Velvollisuus uskonnolliseen perinteeseen versus rakkauden voima ja puhtaus tulevat esiin tarinan lopussa, kun kun Khalil Khuri ja minäkertoja tapaavat Jamilen nuoremman sisaren Muntahan, joka ei ensin halua muistella viidenkymmenen vuoden takaisia asioita. Kumpi on pahempaa, kieltää rakkaus vai kieltää ja pettää uskonsa? Tästä ristiriidasta kumpuaa ajatuksia herättäen tämän tarinan syvin teema.