Mopokolari.
Suomen lähetysseura, 1975
86 s.
Minna on 12-vuotias oppikoululainen, Hänen paras ystävänsä on Sari, joka on vuoden häntä vanhempi ja asuu naapurissa. Sarilla on isoveli Jukka ja pikkuveli Jarkko. Jukka on 15 ja Jarkko 9 vuotta.
Kaikki saa alkunsa eräänä päivänä koulussa, kun Minna kirjoittaa Sarille pulpettipostia. Lappusen kulun huomaa kuitenkin Rilli, joka lukee lapun luokan edessä ja kysyy kuka sen on kirjoittanut, "Kuka aikoo hukuttaa itsensä ja sen lisäksi Sari Ahon ohuilla syysjäillä?" Kukaan ei tunnusta, joten Rilli käskee Sarin luokan laskemaan taululle seuraavan laskun.
Minnaa vaivaa syyllisyydentunto ja hän yrittää hyvittää sitä tarjoamalla Sarille suklaata, mutta ei. Sari ei välitä. Sarista on tullut Minnan mielestä jotenkin kummallinen.
Sarin isä on alkoholisti ja illalla Sari tulee pikkuveljensä Jarkon kanssa Minnan luokse, koska isä on aivan humalassa. Illan päätteeksi Minna lähtee saattamaan Saria takaisin kotiin, tapaa Jukan ja lähtee ajelemaan tämän kyydissä tämän mopolla. Sitten käy niin, että Minna ei muista pitää lujasti kiinni käänteessä, putoaa kyydistä ja lyö päänsä. Minna joutuu sairaalaan. Hän on saanut aivotärähdyksen. Sairaalassa hän tapaa Tuijan, 16-vuotiaan kampaamo-oppilaan, joka on uskovainen. Tytöt ystävystyvät ja Minna saa uutta ajateltavaa.
Minna saa kuulla olevansa adoptoitu ja kaiken aikaa mielessä on myös piirustuskilpailu, jonka aiheena on rauha. Mitä se on, miten sitä voisi kuvata.
Ystävyydestä, uskosta ja sisimmän rauhasta kertoo tämä pieni tarina, jonka luin Naistenviikon lukuhaasteeseen. Tänään 19. heinäkuuta Sarin, Saran ja Saaran päivänä.
Naiseudesta:
"Tämä oli meininkiä. Hänestä ei koskaan tulisi nynnyä aikuista, hän olisi isompanakin tällainen menevä nainen."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti