lauantai 9. maaliskuuta 2019

Stanislav Rudolf: Tyttö kuin punapippuri!



Stanislav Rudolf
Tyttö kuin punapippuri
Alkuteos: Údoli krásnych žab
Suomentanut Kirsti Siraste
Tammi, 1974
171 + 1 s.

Kansikuva: Malla Villanen

Alkulause: "Oli keskiviikko, viikon taitepäivä. Jana kääntyi varovasti pulpetissaan ja sihautti takana istuvalle ystävättärelleen: - Huvittaako tämä sinua?"

Janan paras ystävä on Marcela. He ovat 9A-luokalla. Kesä lähestyy ja koulunkäynti ei oikein innosta. Ei sillä, Jana on luokkansa primus. Oppiminen on hänelle helppoa.  Marcela asuu mummonsa kanssa, hänen vanhempansa ovat Ruotsissa siirtolaistyöläisinä. Janalla on veli Pavel, joka on naimisissa Susanna-nimisen  blondin kanssa, joka jakelee jatkuvasti Janalle neuvoja. Neuvoja, joista Jana ei tykkää yhtikäs. Hänelle riittää äidin sadut, nuo kauhutarinat elämänsä pilanneista 15-vuotiaista.

Janaa on alkanut kiinnostaa pojat. Hän tapaa Jirkan, joka kuljettaa hänet mopolla uimarannalle. Jana ei tykkää, että poika kuljettaa myös Marcelaa mopollaan.

Kesällä Jana laitetaan pioneerileirille, koska hänen vanhempansa ovat saaneet palkinnoksi (äidin työpaikalta) matkan Bulgarian Kultarannikolle. Jana ei haluaisi leirille, hän haluaisi olla yksin kotona. Mutta vastustelu ei auta. Leirillä Jana kuitenkin sabotoi kaikkea telttatoverinsa silmälaseja myöten. Sitten Jana sairastuu jouduttuaan kävelemään pitkän matkan vesisateessa karattuaan erään prätkäkaverin matkaan.

Tyttö kuin punapippuri on nostalginen tyttöjen tarina, ajalta jolloin oli vielä sellainen sosialistinen maa kuin Tsekkoslovakia.Sosialismi ja Neuvostoliiton aikainen vaikutus ei tässä kirjassa näy yhtä selkeästi kuin saman kirjoittajan Päivänkakkaroita linnanneidille -teoksessa. Jossain määrin kuitenkin sinne tänne sirotelluissa sanavalinnoissa, kuten: osuuskunta-asunto, pioneerileiri, gulashi, Pari  todella outoa sanaa on peltisolokka. Mikähän se on? Kipsijauhetta sellaiselle ainakin lapettiin. Toinen sana on kuulikset. Minulla ei ole aavistustakaan, mistä on kyse.

Muuten, tuo Päivänkakkaroita linnanneidille -kirja mainitaan tässä teoksessa, mikä minusta on hieman omituista. Samanalainen kirjailijan oman teoksen maininta kirjailijan toisessa teoksessa ilmenee Enid Blytonin SOS-sarjan yhdessä teoksessa, jossa viitataan Blytonin toiseen teossarjaan. Vaikka kyseessä on eräänlainen todellisuuden rakentaminen, niin tämä kuulostaa minusta vähän kummalliselta ratkaisulta rakentaa miljöötä.

Ihan kiva kirja. 
---
Pieni Helmet 2019 -lukuhaaste kohta 20: Kirja sijoittuu toiselle aikakaudelle. Näin voidaan sanoa, sillä Euroopan jakautuminen Itä- ja Länsi-blokkiin oli oma aikansa, jota ei enää ole.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jättäessäsi kommentin olet tietoinen, että antamasi tiedot jäävät blogin kommentteihin, ellei minulla ole syystä tai toisesta syytä poistaa kommenttia. Sinulla on oikeus pyytää kommenttisi poistoa jos et itse voi sitä tehdä. Tällöin sinun tulee antaa yksilöity tieto poistettavaksi pyydetystä kommentista. Tämän blogin pitäjä ei pidä sähköpostilistoja eikä keräile tietoja ihmisten yksityiselämästä. Pyydettyjä sähköpostiosoitteita käytetään vain niihin tarkoituksiin, joita varten niitä on pyydetty.