Unkarilaisia satuja!

Unkarilaisia kansansatuja

Suuomentanut Anni Swan

WSOY, 1945

156 + 3 s.

"Minä rakastan rakasta herra isääni, niinkuin puhdasta, valkoista suolaa." 

Sanoo isän lempitytär isälleen sadussa Hylätty tytär. Vaan mitä tekee isä? Hän suuttuu ja ajaa tyttären tiehensä. Vaan kuinka käykään. Kolme päivää ja kolme yötä vaeltaa tyttö yksin, kunnes hän kohtaa vanhan ukon, joka neuvoo hänelle tien kreivin linnaan. Kreivin poika rakastuu tyttöön ja vietetään häät, johon myös tytön isä kutsutaan. Hääaterialla isälle tarjotaan lientä ilman suolannokarettakaan ja isä tajuaa, kuinka väärin hän on tytärtään kohtaan tehnyt.

Unkarilaisia kansansatuja sisältää 15 persoonallista satua. Minulle näissä saduissa on ehkä hieman liikaa kuolemaa, vaikka onnellista loppua tavoitellaankin. Näissä on saduille epätyypillisiä piirteitä niiden tyypillisten piirteiden lomassa, sillä näissä on yhdistelmää satujen fantasiasta ja arjen tarinankerronnasta.

Satujen alut ovat lystikkäitä. Numeroilla tuntuu olevan oma osansa.

"Olipa kerran valtamerten tuolla puolen, seitsemänkymmenenseitsemän valtakunnan takana, hajonneen uunin hajonneella sivulla, vanhan piian hameen seitsemännessäkymmenennessäseitsemännessä laskoksessa valkoinen kirppu." 

Tämä alku löytyy tarianasta Satu kuninkaanpojasta, joka halusi kuolemattomuutta. Valkoisella kirpulla ei ole sadussa muuten osaa eikä arpaa kuin tapahtumapaikkaa määriteltäessä. Toinen  samanmoinen alku on sadussa Kaksi veljestä.

"Kaukana, kaukana, siellä missä rautaa kuivataan ja varpuselle hevosenkenkiä taotaan, eli ennen kaksi veljestä."

Saduissa on myös melkoista hyperbolaa: "Sitten vietettiin sellaiset hääkemut, ettei maalla mointa. Ei sitä ihmistä valtakunnassa, joka ei syönyt, juonut ja tanssinut; yksinpä sairaat ja äskensyntyneet lapsetkin hyppivät. 

Tämä satu  "Terveydeksenne" saa minut muuten hieman haukkomaan henkeä, sillä siinä on myös saduille epätyypillistä ristiriitaisuutta,  vastakkainasettelua onnellisuuden ja onnettomuuden välillä, kun kuningas, paistinviipaleita jakaessaan aivastaa väkevän piparjuuren takia. "Terveydeksenne, huudahti silloin paimen ennen kaikkea muita vieraita, ja siitä kuningas niin riemastui, että ilosta siihen paikkaan henkensä heitti."

Näitä yllättäviä ja hämmentäviä kuolemantapauksia saduissa on enemmänkin.

Kerronnallisesti saduissa on mukavaa värikkyyttä, kuten sadussa Prinssi Juhana ja prinsessa Tuulahdus.

"Niinpä vaelsivat nyt kaikki kuusi toverusta vuorien, laaksojen yli, kulkivat senkin maan läpi, missä lyhytsaparoinen porsas maata tonkii, astuivat tältä puolen rajaa tuonnepäin ja tuolta puolen tännepäin."

Paitsi kerrontaa saduissa on myös persoonallinen kuvitus.Tässä malliksi yksi kauneimmista.Kuva on sadussa Onnen onni. Myös kansikuva on kaunis. Kansikuvitus vie ajatukset kyllä Unkariin ja Pustalle. Mitä satujen kauneuteen tulee, niin nämä eivät niinkään ole kauniita kuin hieman kujeilevia ja vallattomia ja ehkä hiukan ironisiakin.