21 heinäkuuta 2022

Naistenviikko 2022. Johanna Spyri: Äidin laulu!

 

Johanna Spyri

Äidin laulu

K.J. Gummerus, 1916

154 s.

Naistenviikko jatkuu  Johannan, Hannan, Jennin, Jennan, Jonnan, Hannelen, Hannen ja Joannan nimipäivällä. Tuijatan ideoimaan naistenviikon lukuhaasteeseen otin omasta hyllystäni Johanna Spyrin vähemmän tunnetun teoksen Äidin laulu.

Äidin laulu on viehättävä pieni tarina, jonka pääoasassa on lapset. On Ylikylän pappilan lapset Ritsi (Morits) ja Eedi (Edvard) ja Sally. Sallyn paras ystävä on Keskikylässä asuva Kathlyn. Lasten elämä muuttuu, kun Keskikylään, vanhan Mariannan mökkiin muuttaa vieras nainen poikansa kanssa. Sallyä tämä vieras kovasti kiehtoo, sillä nainen pukeutuu päivälläkin silkkimekkoon ja pojalla on samettipuku. Pappilan apulainen Lisbeth, joka on palvellut pappilan väkeä jo yli viisikymmentävuotta on Mariannan ystävä ja kun hän kuulee vieraista hän suuttuu: onko se nyt laitaa että Marianna ei saa kulkea niin kuin ennen oman keititön läpi ja jos pukeutuu silkkiin ja samettiin jo päiväsaikaan ja jatkuvasti, niin siinä on kyllä jotain salattavaa. Marianna uusi vuokralainen, rouva Dorn kuitenkin kuolee ja hänen poikansa Eerik jää orvoksi ja häntä uhkaa huutolaisuus.

Sally on yrittänyt saada Eerikin leikkimään muiden lasten kanssa ja saakin tämän vedettyä välillä mukaan, mutta kun Eerik kuulee soittoa tai laulua hän heti jättää leikin kesken ja jää kuntelemaan. Sallylle hän selittää, että hän haluaa löytää äidin laulun, sen, mitä tämä lauloi ennen kuolemaansa.

Äidin laulusta, kun se lopulta löytyy muodostuu Erikin pelastus, sillä Keskikylän Churre on jo vetämässä poikaa valheilla kohti tuhoisia tekoja.

Äidin laulu on täynnä lasten vilkkautta, mutta myös  aikuisten järkevää arkea puhumattakaan  sivujuonteesta, joka kuvastakoon erästä puolta naiseudesta.  Rikas, nuori kartanon neiti rakastuu köyhempään mutta lahjakkaaseen musiikinopetttajaan ja karkaa kotoa huomatakseen, että rakkaus onkin ollut katoavaa. Mies on jättänyt perheensä ja lähtenyt Amerikkaan etsimään rikkautta.

Toisenlaista naisen maallia edustavat pappilan rouva, aikaansaapa, hiljaisuudessa neuvokas äitihahmo tai Marianna, joka iästään huolimatta kantaa jokeen tippuneen poikalapsen marjakorissa kotiinsa ja hoivaa henkihieverissä olevan pojan taas terveen kirjoihin.

Seikkailua, lasten mielikuvituksen vauhdikkuutta, hieman viikarimaisuutta ja tahatontakin konnuutta, sekä ripaus sadunomaisuutta todellisuuden rinnalla sisältää tämä tarina, jossa korostuu myös lempeä ja lämmin kasvatuksellinen ote, kristilliset hyveet ja kunniallisuus.

Erityismaininta tälle lausunnolle:

- Tulee suuri, suuri  -

- Suuren suuri herra -

- Varsin suoraryhtinen herra kahden hevosen vetämistä vaunuista. Minä luulen, että on sotaherra, sanoi Eedi hökkösissään.




2 kommenttia:

  1. Luin lapsena Spyrin Pikku Heidin, vai oliko se tarkalleen Alppien pieni kullannuppu Heidi. Tämä Äidin laulu kuulostaa sellaiselta kirjalta, josta pitäisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikku Heidi onkin sen tunnetuin Spyrin teoksista. Nämä muut hauskat Spyrin teokset ovat valitettavasti jääneet unholaan. Minulle näitä on tullut vastaan nettiantikvariaatteja selaillessa.

      Poista

Älä roskaa!