Ilona Meretoja
Ruusuaita
WSOY, 1959
132 + 1 s.
Kansi (ruusu ei kuulu kuvaan): Leena Puranen
Naistenviikon lukuhaasteen, jonka on ideoitunut Tuijata merkeissä jatketaan. Tänään merkkipäiväänsä viettävät: Leena, Matleena, Leeni ja Lenita. Onnitteluni heille. Lukuhaasteeseen nappasin Ilona Meretojan teoksen Ruusuaita, jonka varsinainen päähenkilö on Maria Marialla on kuitenkin Leena-niminen isosisko, joten oma suunnitelmani lukea naiskirjailijoiden kirjoja, joiden kirjoittaja tai tarinassa esiintyvä henkilö omaa päivänsankarittaren nimen toteutuu.
Ruusuaita on kepeähkö, joskaan ei ohuehko kesäinen tarina. Kepeähkö, sillä kerronta ei ole kovin monimutkaista ja tarina sisältääkin myös psykologisesti painavan teeman, takakansitekstin mukaan: nuoren elämäniloa varjostava menneisyyden tragedia ja naamiot, joilla peitämme todellisen minämme.
Kerronnallisesti tarina etenee kaikkitetävän kertojan toimesta ihan onnistuneesti. Virkkeet ovat lyhyehköjä, rytmisesti sen verran vaihtelevia että eivät töksähtele. Sujuvaa, kevyehkön ilmavaa kerrontaa siis, jossa on omintakeinen ääni. Tämä ei ole erityisen värittynyttä kerrontaa. Asiat tuodaan esille melko yksinkertaisin sanakääntein, mutta ei tylsästi.
Päähenkilö on siis Maria, joka on ensisijainen kokija, ja jonka näkökulmasta asioita tarkastellaan. Hän on viettämässä kesää perheensä kanssa merenrantahuvilalla. Perheeseen kuuluu isosisko Leenan ohella pikkuveli Timo, äiti ja isoäiti, joka on aika merkittävässä roolissa hänkin, perheen pylväs ja matriarkka. Marialla on myös isoveli Heikki. Isä on kuollut.
Naapurihuvilaan, jota erottaa ruusuaita on muuttanut Hellénin perhe, jossa on Jaana ja Markus nimiset lapset. Jaana ja Maria ovat samanikäisiä, kuudentoista, Markus vähän vanhempi. Tuttavuutta tehdessään Maria saa kuulla Markukselta, että Jaana on vähän "poissa raiteiltaan".
Pois raiteiltaan joutuvat myös Marian äiti ja isoäiti, kun Leenalta tulee kirje Pariisista, jossa hän on ollut mannekiinin hommissa. Leena kertoo tuovansa mukanaan ranskalais-italialais-espanjalaisen nuoren miehen, jonka kanssa hän aikoo kihlautua. Äidin pitää vain lähettää hänelle laivalippu Tukholmasta, koska pojan rahat riittävät vain sinne asti. Tämä Ferdinand, jonka nimi lyhenee tarinan edetessä Freduksi on jonkinlainen säveltäjä,vailla tointa. Äiti Eevan sanoin, kuulostaa hieman huolestuttavalta.
Isoäiti ohjaksissa perhe päättää pitää yhtä ja toimia niin, että Leenan kihlauksesta ei tule mitään ja onnenonkija saa lähteä matkoihinsa. Mutta kuinka käykään. Fredun saapuessa isoäiti on kohta hyvää pataa tämän kanssa ja Maria näkee Fredun pitävän Eeva-äitiä kädestä. Todellisuudessa Fredu ei ole mikään säveltäjä. Selviää, että kyse on pilasta, pariisilaisten suomalaispoikien vedonlyönnistä, jossa on päätetty ottaa selvää siitä ihastuuko suomalaistytöt suinpäin miehiin heidän karamellinkorean ulkomuotonsa vuoksi, vai riittääkö se että nämä ovat ulkomaalaisia, kuten Fredu väittää.
Fredu ei oikeastaan olisi halunnut jatkaa koko pilaa huomattuaan, mihin se johti. Hän tykkäsi ihan aidosti Leenasta ja halusi tämän pois Pariisista. Freddun mielestä "mannekiiniksi sopivat vain keskinkertaisilla älynlahjoilla varustetut tytöt." Kaiken lisäksi Fredu, oikealta nimeltään Fredrik on kaukaista sukua isoäidille. Kun Leenalle selviää asian todellinen laita, hän kokee itsensä noloksi. Mutta purkautuuko kihlausaikeet?
Muutama kirjallisuus- ja muu viite:
Schopenhauer ja Carrel eivät sano minulle mitään, joten täytyi hieman taas selvitellä taustoja. Schopenhaueriin ilmeisesti viitattiin filosofisena juonteena. Carrel taas Nobelin lääketieteen saanut kirurgi, kirjoittanut kirjan Tuntematon ihminen. Hemingwayn Vanhus ja Meri sen sijaan on tutumpi nimenä. Sekä isoäiti että Maria olivat innokkaita kalastajia.
Jollain tasolla tyypillinen tyttökirja, kuitenkin tyyliseikoissa on jotain, mikä tekee teoksesta omanlaisen ja hitusen valtavirrasta poikkeavankin.
Olisin mielelläni lukenut kirjailijasta jotain taustoja, mutta enpä juuri löytänyt. Nuortenkirjonen lisäksi hän on kirjoittanut joitakin historiallis-romanttisia teoksia, joita on verrattu Kaari Utrioon, joka taas kirjailjana ei innosta minua lainkaan.
Outo sana:
Skriini
Tiedätkö sinä, mikä se on? Minä en olisi tiennyt, jos se ei olisi selvinnyt asiayhteydessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti