Britta Munk: Hanne!

Britta Munk

Hanne 

Suomentanut Mirja Heickell

Otava, 1958

Päähenkilö Hanne on orpo tanskalaistyttö, 15-vuotias, joka muuttaa Ranskan Rivieralle, kummitätinsä Alice Aubrunen luokse, tämän omistamaan Hotelli Aubruneen. 

Muuan keski-ikäinen nainen, joka istui tyttöä vastapäätä, sanoi: 

- Mutta te puhutte erinomaiseti ranskaa. Missä te olette sitä oppinut? - Olen käynyt ranskalaista koulua Kööpenhaminassa, Madame. kummitätini oli ranskalainen. - Ahaa, ja nyt te olette lähtenyt katsomaan merta?  - Niin, minä menen asumaan tätini luokse Beaulie-Sur-Meriin. Hänellä on siellä pieni hotelli. - Beaulieussa? - Niin. - Se on ihana kaupunki. Oletteko käynyt siellä aikaisemmin?  - En, olen ensimmäistä kertaa ulkomailla. 

Kyseessä on 50-luvun tyttökirjasarjan aloitusosa. Saapuessaan hotelliin Hanne saa heti antipatian hotellin taloudenhoitajaa kohtaan. Tässä on jotain, mikä ei ole niin kuin pitäisi. Hotelli on vaikeuksissa. Asiakkaita on vähän ja ruoka jos ei syömäkelvotonta niin ei oikein hyvääkään. Sisustuskin on jotenkin kulahtanutta. Hanne pistää nuoresta iästään huolimatta toimeksi. 

Tarina on lyhyt, ensitutustuminen ranskalaiseen välimerelliseen elämäntyyliin. Juonen osalta tämä oli hyvin arvattava. Taloudenhoitaja osoittautuu "omaan pussiin pelaajaksi" ja saa piankin lähtöpassit. Hieman väriä tarinaan tuo myös vierailu casinolla, seikkailu joella ja hemmotellun tytön pelastaminen sekä rouva Aubrunen sairastuminen. Tällä on selvästi huolia.

Kummastusta aiheuttaa tämä kuvaus:

Idässä hän näki Cap Martinin työntävän mereen ja lahden poukamassa olivat Monte Carlo ja Monaco, kaksi kaupunkia, jotka sulautuivat yhdeksi ja joissa monien rakennusten harmaat ja valkoiset julkisivut välkkyivät auringossa.

Hmm. Kaupunki kaupungissa? Täytyy ihan virkistää tietämystään Monacosta, sillä kysehän on valtiosta, tosin pienestä sellaisesta.  Enkä minä Rivierasta oikeastaan tiedä mitään, paitsi että on kai suosittu turistikohde.

Välimeri kimmeltää auringossa, mimosat tuoksuvat ja elämä hymyilee, ainakin Hannelle, joka on vielä nuori ja katselee asioita uusin ihmettelevin silmin. Mitä mahtaneekaan tapahtua jatko-osissa? Vaikka tämä olikin kovin kevyttä luettavaa, niin luen mielelläni ne jatkotkin. Ehkä tarina kehittyy, toivotaan.

Kyyti 2025 lukuhaaste helmikuu a: kaunokirjallisuutta Tanskasta