Erkki Piiroinen
Lapsuuteni Liperin Salokylässä
Ortokirja ry, 1993
111 s.
Saunassa olimme koko perhe samanaikaisesti. Lauteille sovimme kaikki lämpimään löylyyn, jota lyötiin tarpeen mukaan. Iso ja pieni vasta kulki kylpijöillä kädestä käteen ja meillä oli lysti. Kiusaa ei saanut tehdä kenellekään, esimerkiksi puhaltaa kuumaa löylyä toisen selkään. Pienimmät pestiin kokonaan valmiiksi. Suuremmat lapset saivat itse peseytyä, mutta heidät tarkastettiin, ennenkuin päästettiin saunasta. Tarkastukseen kuului tukan ja jalkojen pesu. Erityisesti isä tarkasti jokaisen varpaan välin ja sanoi arvostelunsa: jos hän sanoi: "Varvas", niin se tarkoitti puhdasta, mutta jos hän sanoi: "Sorkka", se merkitsi uutta pesua. Kun sitten isä huuhteli meitä kutakin, hän saattoi tehdä kysymyksen: "Pesetkös sinä isän vanhoina päivinä". Siihen vastasimme: "Kyllä pesen".
Lämpimiä lapsuusmuistoja ajoilta menneiltä (1924-1934) on kirjoittaja kertoillut, muistoksi lapsilleen ja lapsenlapsilleen, mutta myös muille kansanperinteestä ja menneistä ajoista kiinnostuneille. Minua tässä teoksessa kiinnosti paikallinen elämä Pohjois-Karjalassa juurikin noihin aikoihin. Perhe-elämää, lasten leikkejä ja ajankuvaa mukavasti kerrottuna. Piiroisen kerronnassa tulee esiin agraariyhteiskunnan tapa elää ja toimia, mutta myös se, miten elämä sujui kahden uskonnollisen kulttuuripiirin yhteisössä. Piiroisen isä ja lapset kuuluivat ortodokseihin, äiti luterilaiseen.
Lyhyitä pieniä elämänhetkiä, ajan kenties kultaamia, mutta sitäkin tärkeämpiä. Pidin ja tykkäsin. Lukisin enemmänkin.
Outo murreilmaisu: Kammihta
---
Pohjoinen 2025 -lukuhaaste kohta 19. Kirjaan liittyy nostalgiaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti