lauantai 30. huhtikuuta 2016

Charlottte Bronte: Kotiopettajattaren romaani!

Charlotte Bronte
Kotiopetajattaren romaani
Karisto, 1987
541 + 1 s.

Alkuperäisteos: Jane Eyre
Suomennos ja esipuhe: Kaarina Ruohtula





Alku:
Sinä päivänä meidän oli mahdotonta lähteä kävleylle. Tosin olimme aamulla kuljeskelleet lehdettömässä metsikössä tunnin verran, mutta päivällisen tienoissa (silloin kun ei ollut vieraita rouva Reedillä oli tapana aterioida aikaisin) alkoi puhaltaa hyytävän kylmä tuuli, joka nostatti niin synkät pilvet ja rankan sateen, ettei enemmästä ulkoilusta voinut olla puhettakaan.

Hyytävän kylmät tuulet puhaltelevat kymmenvuotiaan orvon Jane Eyren elämässä. Rakkaudettomuus ja välinpitämättömyys, kiusaaminen ja hyljeksiminen ovat sanoja, jotka kolahtavat kolkkoina ja kovina.

Olen lukenut Kotiopettajattaren romaanin useammankin kerrran, mutta eri käännöksenä. Siksi oli kuin olisi lukenut aivan uutta teosta, kun nyt tartuin tähän Kariston painokseen ja Kaarina Ruohtulan käännökseen. Yllättäen huomasin lukiessani Janen lapsuudesta ajattelevani L.M.Montgomeryn Emilyä, Pientä runotyttöä. Olinhan kyllä jo aiemmin huomannut Runotyttöjä viimemmäksi lukiessani yhtymäkohtia tähän teokseen, mutta nyt näitä yhtymäkohtia löytyi lisää.

Janen kauhu Punaisessa huoneessa oli kuin olisi katsellut pienen Emilyn kauhua tätinsä vierashuoneessa. Emily ei pyörtynyt kauhusta niin kuin Jane teki, mutta tunnelma oli yhtä vakuuttava.

Kotiopettajattaren romaani on hieno teos, syystä klassikkomaineensa ansainnut. Henkilöt on hyvin kuuvattuja, monipuolisia ja vivahteikkaita. 

Jane, päähenkilö kuvataan näin:

Kuka moittii minua? Epäilemättä moni ja minua sanotaan tyytymättömäksi. En voi auttaa sitä; luonteeni oli levoton ja se oli usein tuskallista. Silloin tuotti helpotusta kävellä edestakaisin kolmannen kerroksen käytävässä  turvallisessa yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa. Siellä katselin niitä näkyjä, joita kohosi sieluni silmien eteen - ja niitä oli paljon ja loistavia; siellä annoin vapaan vallaan tunteille, jotka paisuttivat sydäntäni yhtä aikaa tuskallisina ja riemukkaina; ja parasta kaikessa - siellä sisäinen korvani kuunteli herkkänä tarinaa, jota mielikuvitukseni herkeämättä sepitti ja kertoi; siihen tarinaan sisältyi kaikki se tapahtuminen, elämä, tuli, tunne, jota ikävöin ja jota ei ollut todellisesssa elämässäni. 

Jane Eyreen viitataan kirjallisuudessa tietynlaisena naistyyppinä. Ei nyt muistu mieleen mitään erityistä esimerkkiä, mutta minun mielikuviini on piirtynyt, että Jane Eyre -tyyppi on sellainen arka, hiljainen ja väritön tyyppi, mutta eihän todellinen Jane Eyre tällainen ole. Jane Eyre on vahva nainen, joka halusi säilyttää itsekunnioituksensa. Hän ei ehkä ollut kaunis niiden kauneuskäsitysten mukaan, mitkä kulloin ovat olleet vallitsevia, mutta hänesstä oli sisäistä hehkua ja luonteen lujuutta. Ei, arka hän ei ollut.

Kotopettajatteren romaani on monipolvinen teos. Paitsei luonteita, sen tapahtumat ovat vaiherikkaita arkisesta epätavanomaisiin, tunnelmat aurinkoisesta synkkiin ja kauhuntäyteisiin.
 
Mikä minua lukiessani mietitytti oli juuri nuo yhtymäkohdat Runotyttö-kirjoihin ja erityisesti halusin tietää, löytyykö suomennoksesta sitä kohtaa, mikä kerrotaan Pieni Runotyttö -teoksesssa.

"Hän pysähtyi ja otti maasta asterin. Emilian korko oli tallanut sen kokonaan ja pahoin ruhjonut sen. Mutta illalla hän pisti sen Jane Eyren lehtien väliin merkitsemäänsä paikkaan, jossa oli säkeet:

Hän lailla sateenkaaren väikkyi
niin usein unieni tiellä läikkyi.
Laps' kyynelpisarain ja auringon
hän päivänsäde ainut tiellä on.

Luo ilonloisteen kirkkaan suloisen,
varjoissa vaeltajan polullen!
Kun häntä muistan, kohti vaaroja
käyn pelkäämättä, usko vahvana.
(L.M.Montgomery: Pieni runotyttö. Suomennos I.K.Inha. WSOY, 1948)

Oodotin kovsti milloin ja missä yhteydessä runosäkeet tulevat vastaani, mutta eivät ne tulleet. Eikä niitä ollut muistaakseni myöskään siinä WSOY:n painoksessa, jonka aiemmin luin. 

Tästä herää kysymys, onko Kotopettajattren romaani kenties suomennetty lyhennettynä? Miksi Inha käännöksessään viittaa tähän teokseen, jos siinä ei tällaista runoa ole? Nytpä haluankin kovin mielelläni löytää sen alkuperäisimmän Jane Eyren version saadakseni vastauksen tähän kysymykseen.


4 kommenttia:

  1. Oi, ihana Kotiopettajattaren romaani. Minulla tämä on vielä kesken.

    Mutta herätitpä kiinnostavan kysymyksen runosta! En malttanut olla selailematta käsilläni olevan Suuren Suomalaisen Kirjakerhon julkaisemaa versiota, joka on vanha Tyyni Haapasen suomennos. Löysin runon 24. luvusta, sen loppupuolelta. Tässä versiossa runo on englanniksi ja suomennettu vain ilman runomittaa. Nuo säkeet ovat pitkän runon keskeltä: "On sped my rainbow, fast as light,..."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tiedosta. Minulla taitaa tuo Tyyni Haapsen suomennos löytyä kotoa, vaikka ei kirjakerhopainoksena. En kuitenkaan muista tuota versiota enään. Niin tai näin, niin tilasin englanninkielisen Jane Eyren, jossa on yli kuusisataa sivua ja jään mielenkiinnolla odottamaan sen lukemista.

      Poista
  2. Paula ratkaisikin saman arvoituksen, kun itsekin katsoin, eli runossa on säkeistöjä 12, ja sateenkaarisäkeistö on 7/12 säkeistöistä.

    On sped my rainbow, fast as light;
    I flew as in a dream;
    For glorious rose upon my sight
    That child of Shower and Gleam.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jokke tarkennuksesta. Mielenkiintoista, miten erilailla suomentajat ovat ratkaisseet tämän. Ruohtulan käännöksestä en löytänyt mitään tähän viittavaa, ellei sellaiseksi ole luettava sitä lyhyttä lausetta, jossa Jane viittaa Rochesterin esittämään lauluun - tosin lause ei lainkaan sovi tuohon puheena olevaan säkeistöön. Siksipä odotan, että pääsen analysoimaan tämän merkitystä alkuperäisestä tekstistä. Olisi kyllä mielenkiintoista verrata myös suomennoksia ja niiden kieltä.

      Poista

Kirjojen viehätys ei perustu ainoastaan lukemiseen ja siihen liittyviin tunteisiin ja reaktioihin. Osa viehätystä on niistä syntyvä keskustelu, ajatuksen jakaminen.