Veera tiellä
WSOY, 2010
291 s.
Veera on 10-vuotias, roihuvanpunaiset hiukset omaava, yksinhuoltajatoimittajaäidin ainoa lapsi pääkaupunkiseudulta. Kun äiti sairastuu syöpään ja sitten kuolee, jää Veera enojensa vastuulle. Toistaiseksi hän asuu Kari-enonsa luona ja nukkuu yöt serkkunsa Ellin huoneessa lattialla patjan päällä.
Serkku nukahti pian, mutta Veera ei saanut unta. Olohuoneessa jatkui veljesten ja heidän vaimojensa neuvonpito. Äänet kovenivat lause lauseelta ja Veera päätteli aikuisten avanneen viinipullon. Aluksi puhe kuulosti Veeran korvissa muhennokselta, mutta pian sanat ja lauseet alkoivat saada muotoja ja puhujat hahmoja.
- Ei minun mielestä tämmöistä tänään tarivtse pohtia, kuului Artun valittava ääni. - Koska sitten? kuului Serenan liian kiivas kommentti. - Täytyyhän tytön huoltajuudesta joku tolkku saada! Ei se voi olla ainainen pyhä puheenaihe, jota ei saa koskaan kosketella. Me olemme tässä asiassa samassa veneessä kaikki ja siellä ihan just nyt ja parhaillaan!
- Odottakaan hetki. Käyn katsomasa, että tyttö varmasti nukkuu, sanoi Pirkko-täti, jonka askeleet lähestyivät lastenhuoneen ovea. Kun ovi avattiin, Veera painoi silmänsä kiinni ja alkoi hengittää tasaisen puuskuttavasti serkkuaan matkien. Hetken kuluttua hän kuuli oven sulkeutuvan ja tätinsä askelten loittonevan. - Unessa on.
Kaikesta tästä näkee, Pirkko, miten luontevasti sinä tämän Veeran asian hoidat, kuului Serenan imelletty ääni. - Eiköhän se ole lähes itsestään selvää, että Veeran kuuluu kasvaa täällä samanikäisten tyttöserkkujen kanssa ja sinun hyvässä hoidossa. ----
Kuinka minulla tuleekaan tätä enojen ja vaimojen keskustelua lukiessa mieleeni Montgomeryn Emilia ja tämän salakuuntelua tätien ja muiden sukulaisten pohtiessa kuka Emilian ottaisi. Myös se, että Veeran äiti oli toimittaja on yhtenevää Emilian kanssa, sillä olihan tämän isä toimittaja ja Veeran tarinan edetessä tulee vielä yksi seikka, mikä antaa vaikutelman siitä, että Montgomeryllä on ollut vaikutuksensa, sillä siinä, missä Emilia kirjoitti kirjeitä kuolleelle isälleen, kirjoittaa Veera päiväkirjaa osoittaen sanansa äidilleen 'pilvien päällä'.
No, muuta yhteistä ei Veeralla ja Emilialla sitten olekaan. Kuunnellessaan sukulaistensa keskustelua nämä valittavat sitä, että Maria vei tiedon Veeran isästä hautaan. Kukaan ei tiennyt, kuka Veeran isä oli - paitsi Veera itse ja siitäpä hän sai ajatuksen.
Veera karkaa ja lähtee etsimään isäänsä, josta tietää, että hän asuu Lapissa.
Veera suunnitttelee pakomatkansa hyvin ja on hänellä vähän onneakin matkassa. Keski-Suomeen saapuessaan hän saa matkaseurakseen koiran, jolle antaa nimeksi Saana. En voi olla ajattelematta, että Koira on kuin enkekli, joka on lähetetty suojelemaan yksin taivaltavaa sinnikästä tyttölasta vaaroilta.
Tämä oli tosi hauska ja mielenkiintoinen tarina, jota luki ihan ilokseen. Hieman minua kuitenkin häiritsi seikkailun ja todellisuuden välinen pieni ero, voisiko 10-vuotias tyttö noin vain olla karkuteillä ilman, ett' asiasta tehtäisiin lastensuojeluilmoitus? Tässä kirjassa ei ole sanaakaan lastensuojelusta. Poliisitkaan eivät tunnu olevan kovin huolissaan heti alkuun katoamisesta, lapsia katoaa ihan tarkoituksella ja he palaavat yleensä parin päivän kuluttua. Vasta kolmen päivän kuluttua katoamiaesta poliisit alkavat toimia vauhdikkaammin.
Kaiken kaikkiaan kuitenkin ihan vauhdikas ja mukava kirja.
--
Tällä sain uuden kasvin kirjaherbariooni: Valmu on vanhan kansan nimi unikolle (papafer somniferum.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti