Ihmismetsästäjän salaisuus
Suomentanut Aito Kare
WSOY, 1957 (4. painos)
167 s.
Alku: His Majesty Royal Northwest Mountedin poliisi Conniston ja henkipatto Keith olivat kasvoiltaan sekä ruumiinrakenteeltaan hämmästyttävän samannäköisiä.
Olen pitänyt Curwoodin kirjoista ja niiden erähenkisyydestä. Tämänkin kirjan perusjuoni on ihan kiinnostava. Kuninkaallinen ratsupoliisi Conniston ajaa takaa murhasta syytettyä Johnny Keithiä, kunnes tavoittaa hänet jossakin tundralla, jään ja lumen keskellä. Conniston on kuitenkin sairastunut ja hänen keuhkonsa ovat kylmässä turmeltuneet. Hän ei selviä takaisin ihmisten ilmoille. Hän saa päähänsä ajatuksen ja kun tietää loppunsa tulleen, hän huomaa mieltyneensä Keithiin, joka on hoivannut häntä ja sanoo tälle, että hei, pue minun vaatteet yllesi ja ala elää minuna.
Toisena eläminen ei kuitenkaan ole sanottu ja tehty. Keith saa huomata sen, kun hän ilmoittautuessaan Connistonina Connistonin kuoleman jälkeen Connistonin päällikölle saa kohdata myös teräväkatseisen kiinalaisen, Shan Tungin, joka kerran ihmisen nähtyään ei unohda tätä vaan tunnistaa tämän yksin tein. Shan Tung ei kuitenkaan ilmaise poliisipäällikölle kuka Keith oikeastaan on, vaan sanoo tämän olevan Conniston. Shan Tungilla on siihen omat syynsä.
Syy, miksi en oikein tykännyt tästä kirjasta oli paitsi juonen liika ennalta-arvattavuus, niin erityisesti kiinalaisiin kohdistunut stereotypia ja yksipuolinen kohtelu rikollisina. Kansikuvakaan ei ole tässä suhteessa oikein hyvä.
Tarina sijoittuu Kanadan puolelle Saskatchewaniin, mutta unelmat kohdistuvat Jumalan maahan - rajan toiselle puolelle. Ajallisesta aspektista en osaa tarkalleen sanoa mitä aikaa eletään. Puhelin on kuitenkin jo käytössä ja vuosi 1908 mainitaan, mutta aikakausi ilmeisesti on hieman myöhäisempi kuitenkin. Kerronnallisesti tässä ei kovin ihmeellsiä ratkaisuja ole. Pidin kuitenkin kuvauksellisena sanayhdistelmää "hiiltyneeseen sieluunsa". Se olikin miltei ainoa kuvaavampi ilmaisu, mikä tekstistä nousi esille. Suomennoksella voi olla oma vaikutuksensa. Alkulausekin sen kertoo, kun jotain on jätetty suomentamatta.
Kyllähän tämän luki, mutta hieman nahkea maku tästä jäi.
Olen lukenut sen Kuoleman majan arvoituksen, joka oli kelpo kirja, joskin suomennos oli oman aikakautensa tekele :)
VastaaPoistaAika tuntuu kulkenee tämänkin suomennoksen ohi! Curwoodilta on kyllä ilmestynyt parempiakin tarinoita, kuin mitä tämä oli.
Poista